
Tämä ei ole mikään maksettu mainos tai muu kaupallinen yhteistyö, vaan tämän artikkelin kirjoittaminen lähti halusta jakaa omaa tarinaani sen kautta, kuinka paljon minulle täysin tuntemattomat henkilöt ovat vaikuttaneet siihen, että uskalsin lopulta ottaa riskin ja aloittaa bloggaamisen.
Haaveilin nimittäin vuosia ja vuosia omasta blogista tai muusta sosiaalisen median kanavasta, jonne voisin tuottaa ja ladata laadukasta sisältöä muiden iloksi.
Koska olen jo reilun vuosikymmenen ajan nauttinut eri blogeista ja niiden tarjoamista yhteisöistä, en voi liikaa korostaa inspiroivien vaikuttajien merkitystä omassa tekemisessäni.
Ajattelin pitkään samoin kuin suurin osa ihmisistä varmaan edelleen ajattelee, ettei blogi voi olla vakavasti otettava työ, vaikka bloggaaja työllistäisikin itsensä blogillaan.
Omalla kohdallani tähän ajattelumalliin ei vaikuttanut kateus bloggaajia tai heidän tulojaan kohtaan, vaan enemmänkin virheellinen käsitys siitä, ettei harrastuksena alkaneesta nettipäiväkirjan pitämisestä yksinkertaisesti voi tehdä itselleen työtä. Ehkä ajattelin vähäsen myös niin, että blogin pitäminen vaikuttaa ihan liian kivalta ollakseen työtä, ja suomalaiseen mentaliteettiinhan ei missään nimessä sovi se, että työ voisi olla kivaa.
Olen tehnyt kokopäiväistä työtä parturi-kampaajana valmistumisestani asti kesästä 2006. Kolmenkympin tasaluvun täytyttyä viime vuonna aloin huomata kropassani ja jaksamisessani muutoksia, joita en ollut aiemmin pannut merkille:
- 25-vuotiaana alkaneet välilevyvaivat kiusaavat yhä useammin ja yhä pidempiä aikoja kerrallaan
- atooppisen, iän myötä ohenevan ihon ja jatkuva käsien kastelemisen yhdistelmä pahentaa iho-oireita erityisesti talviaikaan
- niska-hartia-kivut ja niistä johtuvat päänsäryt
- työpäivästä palautuminen ei käy enää yhtä nopeasti kuin nuorempana
- ilta- ja viikonlopputyöt vaikeuttavat vuorokausi- ja viikkorytmin pitämistä säännöllisenä, mitä taas tarvitsen niin fyysiseen kuin henkiseenkin palautumiseen
Vaikka minulla ei (vielä) olekaan korkeakoulututkintoa, olen melko tutkintokeskeinen ihminen. Siksi tuntui uskomattomalta, että joku voi luoda pelkkään henkilöbrändiinsä perustuvan menestyvän blogin vain yo-pohjalta ja onnistua kuukausitasolla tavoittamaan jopa satatuhatta uniikkia kävijää.
Uskomattomalta tuntui myös se, että eräs Suomen isoimmista bloggaajista ja taitavimmista sisällöntuottajista on melkein valmis diplomi-insinööri Tampereen teknillisestä korkeakoulusta. Miten muka insinööri voi luoda menestyvän henkilöbrändin, olla inspiroiva tyyppi ja perustaa isoja voittoja tahkovan yrityksen mediaseksikkäällä alalla? Eihän siinä ole mitään, noh, insinöörimäistä.
Entäpä se yksi lapsiperheen äiti, joka onnistuu näyttämään joka kuvassa perhe-elämän harmonisena kokonaisuutena, jossa työn ja kodin yhdistäminen onnistuu, vaikka lapsia on kolme, he ovat kaikki alle kouluikäisiä ja mitä ilmeisimmin melko meneviä tapauksia. Bloggaaja itse on todella upea ilmestys paksuine ruskeine hiuksineen, klassisine pukeutumistyyleineen ja kaulaan asti ulottuvine säärineen (vaikka se onkin fyysisesti mahdotonta).
Minun kuvitelmissani lapsiperhe-elämän, avioliiton ja työn yhdistämisen on aina näyttäytynyt täysin toisenlaisena.
Mikä suhtautumisessani muuttui?
Tärkeintä oli muuttaa suhtautumista omaan itseeni.
Minä olen aina rakastanut kirjoittamista.
Koska en ole ikinä ollut musikaalinen tai kuvataiteellisesti lahjakas, minulla ei ole rytmitajua, enkä osaa tanssia tai soittaa yhtäkään instrumenttia, on kirjoittaminen ollut minulle luontevin keino itseilmaisuun. Ajattelin, monia suomalaisia vaikuttajia eri medioissa seurattuani että jos he pystyvät johonkin, niin mikä minua estää.
En pitänyt – enkä edelleenkään pidä – yhtäkään vaikuttajaa tavallista ihmistä kummempana, vaan enemmänkin henkilöinä, jotka ovat löytäneet oman intohimonsa ja lähteneet kehittymään siinä. Harvemmin menestyvät henkilöt suhtautuvat välinpitämättömästi omaan työhönsä, he päin vastoin valikoivat tarkasti, mihin ryhtyvät, mutta tekevät ne hommat sitten niin hyvin kuin ikinä osaavat. Lisäksi menestyjät eivät tunne koskaan olevansa valmiita, vaan pyrkivät alituisesti kehittämään itseään ja osaamistaan.
Sillä tavalla jokainen tässä postauksessa mainituista vaikuttajista on tehnyt ja siksi he ovat valiojoukkoa siinä, mitä tekevät.
Moni vaikuttaja on perustanut bloginsa aikana, jolloin omalla nimellä ja omilla kasvoilla esiintyminen internetissä ei vielä ollut niin yleistä kuin nykyään. Eräät heistä loivat henkilöbrändinsä nimimerkin takaa ja varoivat tiukasti paljastamasta itsestään mitään liian henkilökohtaista, minkä perusteella heidät voitaisiin tunnistaa. Se vaatii jo jonkinlaista visiota, ja siitä nostan heille jokaiselle kuvitteellista hattuani.
Kaikkea sanottua ei kannata ottaa annettuna

- “Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.” Eino Leino
- “Vaatimattomuus kaunistaa” Reformaation perua oleva sananlasku
- “Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä” Raamattu, Sananlaskujen kirja
Kaikki nuo yllä olevat sanonnat sopivat erittäin hyvin suomalaiseen sielunmaisemaan, missä on perinteisesti ajateltu, ettei itsestään tule tehdä liian suurta numeroa, eikä omista saavutuksistaan sovi olla ylpeä. Itsevarmat ihmiset on täällä luterilaisuuden sydänmailla perinteisesti nähty uhkana koruttomalle, vähän kurjalle elämäntavalle, jossa kehuista ei kiitetä, eikä ketään myöskään kehuta – ettei kukaan ylpisty.
Paras kehu suomalaisen suusta on hiljaisuus.
Minäkin ajattelin pitkään – opitun mallin mukaan – ettei minulla ole mitään sanottavaa ja ettei minun ”lifestylessäni” ole mitään niin ihmeellistä, että se kiinnostaisi ketään. Miksi siis edes vaivautua? En tullut ajatelleeksi, miksi elämän pitäisi olla niin kovin ihmeellistä, että siitä voi keksiä kirjoitettavaa.
Taito, jossa minä haluan kehittyä, on kohokohtien löytäminen omasta tavallisesta elämästäni, jossa tehdään töitä, maksetaan asuntolainaa ja käydään ulkomaanmatkalla kerran kaksi vuodessa.
Kaikki ne sisällöntuottajat, joita tässä postauksessa mainitsen, ovat tavallisia naisia tavallisista lähtökohdista: he eivät ole muusikoita tai supermalleja, eikä heitä mainita Laulussa kahdestakymmenestä perheestä. He ovat haistattaneet pitkät suomalaisten äidinmaidossa saatavalle itsesäälille ja vaatimattomuudelle, uskaltaneet unelmoida isosti ja tehneet pitkäjänteisesti töitä unelmiensa eteen vuosikaudet.
Päätökseni oman blogin avaamisesta syntyi ja kasvoi pikkuhiljaa, kunnes lopulta ymmärsin, että ainoa, joka voisi selvittää, riittävätkö rahkeeni oman kanavan luomiseen, olen minä itse.
Niinpä aloin lukea blogeja ja seurata some-vaikuttajia ja sisällöntuottajia aivan eri silmin kuin aikaisemmin. Aloin miettiä, mikä heidän tuottamassaan sisällössä oli sellaista, mikä sai minut palaamaan sen pariin aina uudelleen ja viihtymään siellä usein pitkiäkin aikoja. Verrattuna blogeihin, joita en jaksanut seurata, mikä omissa suosikeissani oli erilaista?
Nyt haluan kertoa teille yhteensä kuudesta minua eniten inspiroivasta sisällöntuottajasta, ja sen, miksi palaan heidän brändiensä pariin kerran toisensa jälkeen. Nämä vaikuttajat ja heidän kanavansa ovat tässä listauksessa satunnaisessa järjestyksessä.
Nata Salmela

Tämä denimin ylipapitar ansaitsee ehdottomasti paikkansa suosikkibloggaajieni joukossa. Natan blogi on eräs ensimmäisistä, joita aloin seurata, ja olenkin seurannut häntä vaihtelevalla aktiivisuudella jo Pispalan puutaloalueelta asti, kun WTD oli vielä muodossa White Trash Disease ja blogin osoite ilmaisalustalla Bloggerissa.
Natan päämäärätietoisuus ja sinnikkyys tekivät minuun vaikutuksen: WTD:ssä ei pelätä nostaa omia vahvuuksia esiin eikä sanoa omia tavoitteita ääneen. Pitkäjänteinen työskentely, luovuus ja vahvasti omaan persoonaan nojaava sisältö on nostanut tämän melkein valmiin diplomi-insinöörin Suomen media-alan ammattilaisten kiistämättömään ykkösjengiin. Nata häärii blogosfäärin lisäksi toimitusjohtajana useammassakin firmassa, pyörittää omaa menestyvää yritystään, ja onpa tämä boss lady kunnostautunut myös asuntosijoittamisessa.
Tatuoituna, maahanmuuttajataustaisena nuorena naisena Nata on rikkonut monia lasikattoja ja on päivittäin elävänä esimerkkinä siitä, että unelmiaan voi saavuttaa, jos niiden eteen tekee kovasti töitä. Mitä enemmän Natan edesottamuksia seuraan, sitä varmemmaksi tulen siitä, että hänen vuorokaudessaan on enemmän kuin 24 tuntia, sillä kaiken edellä mainitun lisäksi hän pitää vielä omaa Ysistä viiteen -podcast-ohjelmaa yhdessä toisen kaikkien aikojen suosikkityyppini, Vivian Valpurin kanssa.
Näiden daamien podcast kannattaa ehdottomasti ottaa kuunteluun, jos et sitä ole jo tehnyt!
Alexa Dagmar

Lähestyin itse asiassa hiljattain Alexaa sähköpostitse, joten poiminpa tähän postaukseen tuon sähköpostin pääpiirteet.
Ajattelin pitkään Alexan olevan joku satunnainen etuoikeutettua elämää elävä etelähelsinkiläinen kermaperse, jolle kaikki on kannettu valmiina eteen: taidetta täynnä oleva lapsuudenkoti Punavuoressa ja suojatyöpaikka äidin sisustusliikkeessä. Helppoahan sellaisista lähtökohdista on kerätä lifestyle-blogiinsa parhaat palat ja ottaa kauniita kuvia Instagramiin.
Sittemmin, pakkaillessani tavaroitani muuttolaatikoihin vanhassa kodissani hain taloyhtiön lehtiroskiksesta Hesarin kääriäkseni sen sivuja astoiden ympärille. Silmiini osui tämä artikkeli, josta modernin pissiksen sijaan välittyi mielikuva fiksusta nuoresta naisesta, joka on tehnyt kovaa työtä yläasteikäisestä asti saadakseen omaa rahaa sen sijaan, että olisi pyytänyt sitä vanhemmiltaan.
Alexassa pidän eniten hänen tavastaan olla vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa. Vaikka Alexan blogi on varmasti Suomen suosituimpia, jaksaa hän keskustella lukijoidensa kanssa postaustensa kommenttiosioissa ja vastata jokaiselle kommentoijalle erikseen. Kahden bloginsa lisäksi tämä patteripupu on huhtikuusta lähtien pitänyt niin ikään suursuosioon noussutta Nonsense-podcastia yhdessä Linda Juholan kanssa.
Virve Fredman

Ostolakossa-kosmetiikkablogia aloin seurailla mielenkiinnolla vuosia sitten, kun sen kirjoittaja Virve Väyrynen Fredman oli päättänyt palata tummaksi värjätystä hiustyylistä omaan, luonnollisen vaaleaan hiusväriinsä. Virven hopeashampoo- ja hopeahoitoainekokeilut oli kirjoitettu niin todentuntuisesti ja hauskasti, että pystyin todella samastumaan hänen tuskaansa, vaikka olenkin luonnostani enemmän tumma- kuin vaaleahiuksinen. Hänen raportointinsa alati tukalammaksi käyvästä hiuselämästä oli niin sydäntälämmittävän viihdyttävää, että jäin ensi-istumalta seuraamaan blogia muutenkin.
Virven itseironia ja hänen sydämellisyytensä tulevat hienosti tekstien läpi. Tämän tehoainenörtin asiantuntemus ja loputon mielenkiinto korealaista kosmetiikkaa ja kaikenlaisia ihonhoitohärveleitä kohtaan saa palaamaan Ostolakossan pariin melkein aina, kun etsin tietoa tai käyttäjäkokemuksia jostain tuotteista, joista olen kiinnostunut. Ottaen huomioon, että Virve on pitänyt blogiaan jo lähes täyden vuosikymmenen ja sinä aikana testannut varmasti tuhansia eri tuotteita, jaksaa hän edelleen innostua kosmetiikasta samalla tavalla kuin aivan alussa, kun hänellä oli 50 kiloa kosmetiikkaa kotonaan. Ja kun Virve jostain innostuu, hän todella innostuu!
Tämän naisen parasta antia ovat paitsi kattava blogisisältö, myös tiiviiseen tahtiin päivittyvä Insta Story. Virven suositukset ja tuotearvostelut ovat monesti niin vakuuttavia, että lukija innostuu tuotteista, joiden takia ei alun perin edes tullut blogiin. Minussa ainakin on herännyt orastava kiinnostus Olaplex-sarjaa kohtaan Virven hypetyksen ansiosta, vaikken ole koskaan suuremmin jaksanut innostua kyseisestä brändistä, ja minä olen sentään parturi-kampaaja.
Mikäli kosmetiikka ja ihonhoito eivät kiinnosta, saatat kuitenkin tykätä esimerkiksi Virven kirjoittamista, minimalismia käsittelevistä artikkeleista.
Hanna Väyrynen

Tämä maailmankansalainen on ehtinyt asua koto-Suomen lisäksi ainakin Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Kolmen alle kouluikäisen lapsen äitiä ei voi kuin ihailla vilpittömästi siitä, miten hyvin hänen on onnistunut yhdistää perhe ja ura.
Hanna on itse kertonut idean blogiin syntyneen hänen asuessaan Hollannissa miehensä kanssa. Sen sijaan, että olisi tyytynyt vain elelemään kotirouvan elämää, päätti Hanna avata oman blogin. Paitsi että blogi oli hyvä mahdollisuus ylläpitää suomen kielen taitoa vieraassa maassa, tarjosi se Hannalle myös jotain omaa, ympäristön, missä keskittyä itseä kiinnostaviin, hyvää fiilistä antaviin asioihin, kuten pukeutumiseen, kauneuteen ja hyvinvointiin.
Hanna on luonut ainutlaatuisen brändin, paikan, jossa perhearvot ja kestävä avioliitto yhdistyvät saumattomasti inspiroivaan pukeutumistyyliin, herkullisiin resepteihin ja matkakertomuksiin, joita lukiessa tarvitaan aurinkolasit ja vähintään SK 30 suojavoide.
Pinnallisten pukeutumis- ja meikkijuttujen lisäksi Hanna kirjoittaa myös humoristisia artikkeleita perhe-elämästä kolmen vilkkaan poikaviikarin kanssa, sekä kylmiä väreitä aiheuttavan kauniita tekstejä omasta parisuhteestaan, joka on kestänyt muun muassa läpi vuosikymmenen, lapsettomuuden ja ulkomailla asumista seuranneen paluun kotimaahan.
Blogattuaan pitkään Aller-median alla, ei Hanna pelännyt hypätä uusiin kenkiin yrittäjänä, vaan siirsi bloginsa oman domainin alle marraskuussa 2018. Aina Hannan blogissa vieraillessani ihailen hänen tehokkuuttaan, järjestelmällisyyttään ja pettämätöntä tyylitajua, joka nojaa klassikoihin ripauksella pientä pilkettä silmäkulmassa.
Podcastit tuntuvat olevan tämän hetken kuumin juttu, sillä Hannakin pitää blogikollegansa, niin ikään kaikin puolin upean Metti Forssellin kanssa podcastia, jonka nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella toimiva: Metti & Hanna -podcast.
Tiia Konttinen

Uusin tuttavuuteni blogosfäärissä on Tiia Konttinen, erityiskaksosten yksinhuoltajaäiti, joka on onnistunut luomaan todella toimivan ja vahvan konseptin blogivalmentajana. Tiia kertoo blogissaan avoimesti haasteista, joita on pitkällä blogiurallaan kohdannut ja kuinka on voittanut ne.
Tiian blogissa on runsaasti ilmaista sisältöä ja maksuttomia työkaluja menestyvään blogiin, oli lukija sitten vasta aloittanut harrastaja tai blogia markkinointikanavana käyttävä yrittäjä. Tiian blogiartikkelit ovat selkeitä ja hyvin jäsenneltyjä, hänen tuottamaansa sisältöä on ilo lukea. Tiian blogiin tutustuminen oli itse asiassa laukaiseva tekijä siihen, että uskalsin lopulta itsekin ottaa riskin ja perustaa blogin saman tien omalle domainille.
Blogin lisäksi Tiia on kirjoittanut e-kirjoja ja laatinut verkkokursseja, joista osa on maksullisia ja osa ilmaisia. Hän ylläpitää sähköpostilistaa, johon kuulumalla saa kerran viikossa inspiroivan viikkokirjeen, jossa on käytännön työkaluja oman blogin, brändin ja yritystoiminnan kehittämiseen.
Tiian missio blogimaailmassa on auttaa lukijaa perustamaan blogi ja tekemään siitä tuottavaa liiketoimintaa. Tiian blogista jokaiselle lukijalle tulee tunne, että juuri minun blogini menestyminen on hänelle henkilökohtaisesti aivan ensiarvoisen tärkeää.
Linda Kovanen

Tämä Vegetreenari todella karistaa ennakkoluulot punaposkisista höpsöistä köksän maikoista ja kuuden viikon nettivalmennuksen käyneistä personal trainereista.
Vaikka olen treenannut Lindan kanssa samalla salilla reilun vuoden, tutustuin häneen paremmin yhteisten ystäviemme juhlissa tämän vuoden lokakuussa. Lindaan tutustuminen oli merkittävä askel oman blogin perustamisessa, sillä hänelle sanoin ensimmäistä kertaa ikinä ääneen salaisen toiveeni omasta kanavasta. Lindan varaukseton kannustus ja vilpitön innostus toimivat motivaattoreina, joiden ansiosta aloin todella ottaa selvää siitä, mitä omaan blogiin tarvitaan.
Treenatessani Lindan kanssa olin jo ehtinyt vaikuttua hänen hyvästä energiastaan ja kadehdittavan timmeistä käsivarsistaan, mutta keskusteltuani hänen kanssaan kuntosalin ulkopuolella, putosi leukani ällistyksestä lattiaan.
Paitsi maisterisnainen, Linda on myös perheenäiti, yksityisyrittäjä ja ruokakirjailija. Lindan blogista välittyvät voimakkaasti ympäristöarvot ja se, että jokainen voi omilla arkisilla valinnoillaan vaikuttaa yhteisen maapallomme tilaan. Sen sijaan, että tyytyisi vain kiillottamaan omaa sädekehäänsä ja jeesustelemaan kasvissyönnin hyvistä puolista, antaa Linda todellisia käytännön välineitä oman ruokavalion muuttamiseen monipuolisten reseptien ja hienojen ruokakuvien muodossa.
Mustan Barbaarin tapaan Linda on paljon rautaa nostava todiste siitä, että kasvisruoallakin voi kasvattaa itselleen uskottavat lihakset ja saada kaikki tarvittavat ravintoaineet.
Lindan meriittilista on sangen vaikuttava, joten koskivat liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvä kysymyksesi sitten ruokavaliota, liikunnan aloittamista tai oman arjen hallintaa, löytyy tämän supernaisen palvelupaletista takuulla sinulle räätälöity ratkaisu.
Siinä oli listattuna viisi plus yksi minua eniten inspiroinutta some-vaikuttajaa ja sisällöntuottajaa. Olisin helposti voinut listata vaikka kuinka monta lisääkin, niin paljon upeita tyyppejä on sosiaalinen media pullollaan. Nämä kuusi ovat kuitenkin omalla tekemisellään antaneet minulle rohkeutta luoda oma brändini, sanoa unelmani ääneen ja alkaa aktiivisesti työskennellä niiden saavuttamiseksi.
Mitä some-kanavia ja ketä vaikuttajia sinä seuraat säännöllisesti? Luetko blogeja vai katsotko kenties mieluummin videoita YouTubesta vai kauniita kuvia Instagramissa?

nata
21.12.2018hei kiitos! tämä oli mainio juttu ja listalta löytyy omiakin suosikkibossimuijia!
Linnanneito
21.12.2018Kiitos itselles Nata ja kiitos kommentista! Itse asiassa sun ja Vivianin podcastissa sanoit, et Suomi on niin pieni maa, et tääl on viel helppoa verkostoitua ja saada tunnettuutta. Sen kuultuani päätin ns. tarttua toimeen. Sun paikka listalla ekana on siis perusteltu (vaikka järjestys onkin satunnainen 😅 ).
Sanna
22.12.2018Upeaa työtä Tiina! 🙂 Ja onnea bloggarin uralle, hyvältä näyttää!
Linnanneito
22.12.2018Kiitos kauniista sanoista, Sanna, ja kiitos kommentista. ❤️
Maija
05.02.2019Ihana artikkeli🗽
Linnanneito
05.02.2019Voi kiitos ihanasta kommentista, Maija! <3 Tätä artikkelia oli myös tosi kiva kirjoittaa, siitä saa tosi paljon itse, että miettii, mitä hyvää vaikutusta muilla on ollut omaan elämään. 🙂