Blogihaaste: 10 reissu-unelmaa

Olen huomannut monessa blogissa kiertävän haasteen kymmenestä matkailuhaaveesta. Haasteen on laskenut liikkeelle Kohteena maailma -blogin Rami, ja vaikka minua ei ole kukaan haastanut, päätin olla omatoiminen ja tarttua siihen itse. Rakastan matkustamista, niin kuin varmasti suurin osa meistä ja lähden mielelläni reissun päälle aina, kun se on mahdollista. Koska olen yrittäjä ja käsityöläinen, vaatii loman pitäminen kuitenkin todella paljon panostusta, kun yrityksen kulut juoksevat ihan samalla tavalla, olen paikalla kartuttamassa kassaa niiden maksamiseksi tai en. Niinpä en pääse matkustamaan niin usein kuin haluaisin, mutta nyt, kun kärsimme kollektiivisesta ilmastoahdistuksesta, en juuri tällä hetkellä ole siitä niin pahoillani kuin ehkä muuten olisin.

Toisaalta: matkustaminenhan ei aina tarkoita pitkiä ulkomaanlentoja, vaan lomailla voi ympäristöystävällisesti myös ihan koti-Suomessa. Matkustella voi tietenkin myös vaikkapa junalla tai laivalla, mikä täältä pussinperältä aloitettaessa vaatii luonnollisesti huomattavasti enemmän aikaa kuin jos asuisi vaikka Keski-Euroopassa tai edes Ruotsissa.

Alla kuitenkin kymmenen matkailuhaavettani haasteen mukaisessa järjestyksessä:

1. Paikka – New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat

Lapsena suosikkielokuvani oli Margaret Mitchellin romaaniin perustuva elokuva, Tuulen viemää. Erityisen ihastunut olin elokuvan rakkaustarinaan, joka kuitenkin loppuu aika traagisesti erityisesti päähenkilön kannalta – muut pää- ja sivuosahahmot luultavasti elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Elokuvassa on myös upea puvustus ja erityinen kohtaus, jossa Scarlett O’Hara-Hamilton-Kennedy on lopultakin suostunut menemään naimisiin Rhett Butlerin kanssa. Vastanaineet menevät häämatkalle New Orleansiin, ja tästä juontaa oma kiinnostukseni kyseistä kaupunkia kohtaan. Sittemmin olen kyseenalaistanut Mitchellin käsityksen Konfederaation ikeessään pitämistään orjista ja heidän motivaatiostaan olla uskollisia isäntäperheilleen, mutta halu vierailla New Orleansissa ei ole hävinnyt mihinkään.

2. Tapahtuma – Sambakarnevaalit, Rio, Brasilia

No, kukapa ei haluaisi käydä maailman isoimmissa bileissä? Rion Sambakarnevaali juontaa juurensa kauas historiaan, aina 1700-luvulle asti, ja sen juhliminen on yllättäen hyvin kiinteästi sidoksissa roomalaiskatolilaiseen uskontoon. Samaan aikaan, kun Suomessa vietetään laskiaista 40 päivää ennen pääsiäistä – nykyään mäenlaskun merkeissä, bailataan Riossa viiden päivän mittaisilla karnevaaleilla sydämen kyllyydestä. Karnevaalin jälkeen alkaa paaston aika, jolloin kunnon katolilainen pidättäytyy kaikista ruumiillisista nautinnoista keskittyen rukoilemiseen ja Raamatun tutkimiseen, kun taas turisti nukkuu krapulansa pois ja suuntaa kulkunsa seuraavaan kohteeseen.

3. Kotimaan kohde – Utö, Turunmaan saaristo

Minua on aina viehättänyt ajatus tietynlaisesta eristäytyneisyydestä, ja mikä sitä tarjoaisi paremmin kuin Suomen eteläisin asuttu saari? Utön matkan voisi yhdistää muutenkin saaristomatkailuun kotimaassa, esimerkiksi pyöräilylomaan Ahvenanmaalla tai Saariston rengasreittiin. Kotimaassa matkailu kiinnostaa kyllä muutenkin erityisesti viimesyksyisen IPCC:n ilmastoraportin vuoksi, mutta sydämessäni on aina asunut pieni seikkailija, joka haluaisi kokea edes suomalaisen version Saariston lasten tai Kalastajan vaimon elämästä. Sitä paitsi, lapsena haaveammattini oli majakanvartija, jota en näkisi mahdottomaksi uravalinnaksi vieläkään, jos majakat vielä tarvitsisivat vartijoita.

 

4. Kaupunki – Lontoo, Englanti

Nolottaa myöntää, mutten vieläkään ole käynyt Lontoossa. Vaikka Lontoo on aika lähellä ja sinne voi lentää usein ja edullisesti, on Englannin pääkaupunki ja teollisen vallankumouksen sydän jäänyt minulta toistaiseksi näkemättä. Lontoossa minua kiinnostavat historia – joka on Englannilla kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen – King’s Crossin rautatieaseman laituri 9¾ ja ajaminen maanalaisen, The Tuben, kyydissä. Historiallisen ja modernin keskustan lisäksi haluaisin käydä Amy Winehousen kotikaupunginosa Camdenissa, suurlähetystöjen valkeassa Belgraviassa ja tuopillisella niin monessa pubissa kuin pitkän viikonloppuvierailun aikana suinkin ehtisin. Pubeissa istuminen veisi tietenkin aikaa Towerissa vierailulta, mitä en missään nimessä haluaisi jättää välistä.

5. Maa – Uusi Seelanti

Tätäkään tuskin tarvitsee selittää sen kummemmin, ei liene mitenkään erikoista haaveilla matkasta niin kauas kuin mahdollista? Uudessa-Seelannissa minua vetää puoleensa etäisyyden lisäksi erityisesti saarivaltion luonto ja se, että on todella olemassa paikka, josta etelään on seuraavana Etelämanner. Uudessa-Seelannissa on kuvattu monia elokuvia ja TV-sarjoja, kuten melkein kahden vuosikymmenen takainen suurelokuvatrilogia Taru sormusten herrasta.

6. Saari – Malediivit

Malediiveille haaveilee pääsevänsä se sama erakkominä, joka haaveilee myös matkasta Utölle ja Uuteen-Seelantiin. Vaikka Malediivit tuskin ovat kovinkaan erityksissä vaikkapa turismilta, ovat ne varmasti se kuuluisa paratiisi maan päällä. Häämatkalaisten suosima Malediivit on tunnettu valkoisista hiekkarannoistaan, kirkkaasta, turkoosista vedestään ja ylellisistä majoitusvaihtoehdoistaan. Koska ilmasto lämpenee yhä kiihtyvällä tahdilla, jäätiköt ja ikirouta sulavat silmissä ja merenpinta sen kuin nousee, on Malediivit kiinnostava kohde myös siksi, että kymmenen vuoden kuluttua koko Malediiveja ei välttämättä ole enää edes olemassa. Paitsi henkeäsalpaavan kauniita maisemia, on Malediivit myös maailman matalin valtio, eikä merenpinnan tarvitse nousta kovinkaan paljoa, kun ne ovat enää muisto vain.

7. Extreme – Etelämanner

Kaukokaipuu on minussa näköjään todella syvällä, kun melkein jokainen haavekohteeni kotimaan Utötä lukuun ottamatta sijaitsee todella kaukana etelässä. Etelämantereella minua vetää puoleensa ainutlaatuinen luonto ja ilmasto, sen etäisyys ja eristäytyneisyys muusta maailmasta ja kohteen hankala saavutettavuus. Etelämanner on myös omalla tavallaan maailman ainoa todella vapaa paikka, sillä siellä ei ole ollenkaan vakituista asutusta, eikä yhtään valtiota. Etelämanner on myös täysi vastakohta Arktiselle alueelle – nyt, kun kesäaika alkoi meillä, siirryttiin eteläisellä pallonpuoliskolla talviaikaan, ja silloin, kun meillä on juhannus, on Antarktisella synkin kaamos. Tämä on mielestäni todella kiehtova ajatus, sen haluaisin omin silmin nähdä.

8. Majoitusmuoto – Telttailu

Telttailu kiinnostaa ainakin ajatuksen tasolla, mutta en sitten tiedä, kuinka kovasti sellainen klassinen eräily kiinnostaisi. Tavallaan kyllä, mutta en sitten tiedä, uskaltaisinko kuitenkaan nukkua teltassa vaikkapa yksin tai kaksin metsän keskellä. Festareilla on kyllä tullut telttailtua, mutta enpä kyllä tiedä, lasketaanko sitä. Oikeastaan haaveilen sellaisesta vähän hienommasta telttailusta, jota olisi mahdollisuus kokeilla esimerkiksi safarilla Keniassa. Kohteena maailma -blogin Ramin mukaan kyse on silloin Clampingista, koska teltat ovat niin ylellisiä, että oikeista teltoista muistuttavat lähinnä seinät, jos nekään. Toisaalta olisi ihanaa kokeilla matkustaa paimentolaisten kanssa ja asua heidän teltoissaan, kuten Arman Alizad aikanaan teki, mutta en tiedä, olisiko minusta todella siihen.

9. Luontokohde – Pohjois-Norja

Päästiinpä sitä haaveissa pohjoisempaankin kun tänne kotikaupunginosaani Helsingissä. Pohjois-Norjassa minua vetää puoleensa jälleen kerran ajatus tietynlaisesta eristäytyneisyydestä, kun edessä näkyisi vain päättymätön Atlantti silmänkantamattomiin. Nautin todella paljon ajasta kaukana kaikesta: esimerkiksi kerran olen käynyt Färsaarilla, ja siellä kaikista ihmeellisintä oli nimenomaan tieto siitä, että joka puolella ympärillä on satoja tai tuhansia kilometrejä pelkkää kylmää merivettä. Pohjois-Norjassa on ainakin kuvien perusteella uskomattoman kauniita maisemia, vuonoalueet ja vuoristot ovat kauneudessaan henkeäsalpaavat ja jos on onnekas, saattaa nähdä valaitakin. Luulen, että olen sielultani kalastaja. Vaikka tulenkin helposti huonovointiseksi merellä ja keinuttava tunne pääkopassa jatkuu normaalin Tukholman-risteilynkin jälkeen vielä monta päivää, minua kiehtoo silti ajatus elää elämääni jossain yksin, kaukana kaikesta ja kaikista, ikään kuin saavuttamattomissa. Helsingissä haaveilen salaa, että onni potkaisisi minua ja voisin muuttaa edes Suomenlinnaan, mutta Karjalan Evakko ei jaa tätä tulkintaani onnenpotkusta.

10. Ruoka ja juoma – Kroatia

Olen käynyt Kroatiassa kaikkiaan neljä kertaa, mutta en vieläkään ole saanut tarpeekseni paikallisesta ruoasta ja juomasta. Kroatiasta toistaiseksi lempikaupunkini on Split, jossa olenkin käynyt kolmesti. Viime kesänä kävimme Pulassa, joka tarjosi parastaan viinien suhteen, mutta kyllä Dalmatian alueen ruokakulttuuri on silti vienyt sydämeni. Viikon lomalle Splitissä voin sanoa lonkalta hyvän illallispaikan jokaiselle päivälle, ja vielä jää yksi kaksi ravintolaa kokematta. Kolme suosikkiani ovat kuitenkin ehdottomasti Chops Grill, Konoba Varos ja Konoba Marjan, ja näissä kolmessa pitää päästä käymään jokaisella Splitin reissulla. Sanokaa vain eläkeläiseksi, mutta minä huomasin ikävöiväni Splitiin nyt, kun viime kesänä emme käyneet siellä.

Yhteenveto

Listaa katsoessani voin vain todeta, että saahan sitä unelmoida. Suurin osa haaveideni matkakohteista on melko korkealentoisia, kalliita ja epäekologisia. Onneksi sekaan mahtuu myös pari toteutettavissa olevaa unelmamatkaa, kuten makumatka Kroatiaan, luontoreissu Norjaan ja kotimaanmatka Utön saarelle. Lontookaan ei ole ollenkaan poissuljettu, mutta Malediivit, Etelämanner ja New Orleans saavat varmasti odottaa vuoroaan vielä useamman vuoden. Tietenkin meillä on ne häät tulossa ensi vuonna, joten sitä silmällä pitäen täytyykin seurailla kaukolentojen hintoja, eihän sitä koskaan tiedä.

Mukaan matkailusta haaveilemaan haastan:

 

Tanjan Matkassa Maailmalla / Tanja

It’s a Match / Kiira ja Eetu

Alohatravels / Aino

mikko.newzealand / Mikko

MouMou / Iina

Kertokaa omat vastauksenne tämän listan kohtiin ja haastakaa viisi muuta tekemään sama. Muistakaa käydä lisäämässä linkki postaukseenne Kohteena Maailma -blogin alkuperäisen haastepostauksen kommenttikenttään ja kopioikaa nämä säännöt omaan blogiinne.

Mitkä ovat sinun unelmakohteitasi, hyvä lukijani?