Häähumua: vieraslista

Häiden suunnittelussa pätevät tietyt lainalaisuudet, joita kenenkään häitä suunnittelevan ei tietenkään tarvitse miettiä tai ottaa huomioon, sillä häänsä voi jokainen järjestää juuri sellaisiksi kuin itse haluaa. Avioliittoon vihkiminenhän ei itse asiassa maksa mitään, jos sen tekee virka-aikana ja asian hoitamiseen menee alle puoli tuntia. Tämä koskee siis vain siviilivihkimistä. Kirkollisen vihkimisen saa ilman erillistä maksua myös virka-ajan ulkopuolella, kunhan se tapahtuu kirkon tiloissa ja vihkijänä toimii pappi. Muussa tapauksessa papille saattaa joutua korvaamaan matkakuluja, mutta itse vihkimisestä ei käsittääkseni silloinkaan tarvitse maksaa mitään, ainakaan, jos naimisiin haluaa mennä arkena tai lauantaina. Sunnuntai voi kirkonmenojen vuoksi aiheuttaa vähän lisäjärjestelyjä, mutta eikös tuo liene pappien työaikaa joka tapauksessa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä, ja papit veloittavat jonkun taksan vihkimisestä kirkon ulkopuolella.

Joka tapauksessa.

Häiden suunnittelu lähti ainakin meillä kolmesta asiasta, jotka ovat tässä järjestyksessä:

• vieraslista ja sitä kautta hääjuhlan koko
• juhlapaikka, joka pitää tietenkin valita vierasmäärän mukaan
• ruokailun järjestäminen

nuo kaikki vaikuttavat oleellisesti häiden kokonaisbudjettiin haukaten siitä eittämättä leijonanosan. Yleinen tieto kertookin, että helpoin ja nopein keino pitää häiden talousarvio kurissa, on vieraslistan karsiminen. Me päädyimme melko radikaaliin ratkaisuun vierasmäärän suhteen ja aiomme kutsua vain meille kaikkein läheisimmät ihmiset, jotka todella haluamme kanssamme juhlapäiväämme viettämään ja joiden tiedämme haluavan olla paikalla juhlassamme.

Vieraslistan realistinen rajaus

Häitämme tullaan tanssimaan noin viidenkymmenen hengen voimin ja vierasjoukkoon tullaan kutsumaan noin puolet perhettä ja puolet ystäviä. Kun aloimme pohtia vieraslistan ensimmäistä versiota, sovimme heti yhteistuumin, että perheen osalta tulemme lähettämään kutsut vain isovanhemmillemme, vanhemmillemme ja sisaruksillemme puolisoineen. Omien isovanhempieni lisäksi haluan itse kutsua ”toiset isovanhempani”, jotka ovat itse asiassa äitini eno ja täti, mutta aina olleet mukana elämässäni läheisinä ja tärkeinä tukipilareina. Tätejä, setiä ja enoja emme kutsu, kuten emme serkkujakaan, sillä rajan vetäminen mihinkään muualle kuin lapsuudenperheidemme ja isovanhempiemme kohdalle, olisi väistämättä paisuttanut vieraslistaa sangen hallitsemattomasti. Joukossa olisi tietenkin jokunen sukulainen, joiden kanssa olemme läheisemmin tekemisissä, mutta minä koen, että jos kutsuisin yhden tädin, olisi tasapuolisuuden nimissä reilua kutsua myös muut, ja sama tulevan aviomieheni puolelta. Lisäksi en halua loukata ketään asettamalla sukulaisiani keskenään eriarvoiseen asemaan sen mukaan, kuka pääsee ja ei pääse häihini. Raja pitää vetää johonkin, ja tämä on meidän mielestämme selkeä ja sopiva, tasapuolinen kohta.

Ystävien suhteen otimme yhtä lailla tiukan linjan siinä mielessä, että halusimme häihimme mukaan todellakin vain ne kaikkein läheisimmät ihmisemme. Ystävistä kutsumme kaasot ja bestmanit puolisoineen, sinkkukaasolleni olen varannut option seuralaiselle, sillä häihimme on vielä yli vuosi aikaa ja mitä hyvänsä voi tapahtua ennen sitä. En halua joutua ikävään tilanteeseen ja jättää rakkaimman ystäväni puolisoa kutsumatta sen takia, että vieraslista on jo lyöty lukkoon ennen kuin sitä tulevaa puolisoa on edes tavattu. Niin sanotun hääseurueen lisäksi kutsumme paikalle muutamia läheisimpiä ystäviämme puolisoineen, sellaisia, jotka me molemmat olemme tavanneet ja voimme sanoa tuntevamme. Luonnollisesti vieraslista rajautuu vielä senkin mukaan, keiden kanssa todellisuudessa olemme läheisesti tekemisissä. Emme esimerkiksi koe olevamme velvollisia lähettämään kutsuja sellaisille pariskunnille, joiden häissä olemme olleet yksin tai yhdessä, mikä sekin auttaa pitämään vierasmäärän hallinnassa.

Joku saattaa ajatella, että on epäreilua tai tökeröä käytöstä jättää kutsumatta häihinsä joku, jonka häissä on itse ollut. Tähän vaikuttaa kuitenkin mielestäni moni asia, kuten juuri hääjuhlan koko ja luonne. Lisäksi vastavuoroisuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon häistä on aikaa ja ollaanko kuinka paljon arjessa tekemisissä. Tietenkin joku ystävä voi olla ajatuksen tasolla läheinen, vaikkei niin kovin paljoa kuulisikaan hänestä arjessa, ja silloin hänet tulee totta kai kutsua omiin häihin, jokainenhan tekee nämä valinnat omien juhliensa kanssa itse juuri siten kuin parhaaksi näkee. Koska meillä on melko tiukka budjetti ja haluamme hääjuhlamme olevan pieni ja intiimi, emme voi sanoa painivamme samassa sarjassa sellaisten hääparien kanssa, jotka haluavat järjestää isot, jopa sadan tai yli sadan hengen häät. Jos katsoisin olevani velvollinen kutsumaan häihimme omalta puoleltani kaikki ihmiset, joiden häissä olen koskaan ollut kutsuttuna vieraana, leviäisivät vieraslista ja budjetti äkkiä käsiin ja jo valitsemamme, meille sopiva hääpaikka ratkeaisi liitoksistaan ennen kuin puoletkaan juhlankansasta olisi astunut kynnyksen yli. En myöskään halua kutsua ketään pelkästä velvollisuudesta, kuten en haluaisi tulla kutsutuksi pelkästä velvollisuudesta. Häät ovat hyvin tärkeä ja persoonallinen juhla, jonka jokainen hääpari saa tehdä juuri sellaiseksi kuin heille itselleen sopii. Ja sitten on vielä se puoli, että jos ei ole kutsuttuna vieraana päässyt tai halunnut tulla paikalle aikaisempiinkaan juhliini, miksi olisi tulossa tähän tärkeimpäänkään?

Entä jos meillä olisi rajaton budjetti?

Kutsuvieraslistaa tässä muutaman viikon aikana enemmänkin pohtineena, tulimme siihen lopputulokseen, että vaikka meillä olisi käytössämme kaksin- tai kolminkertainen budjetti nykyiseen verrattuna, emme siltikään olisi kutsuneet ainakaan kovin montaa vierasta enempää kuin tällä hetkellä. Jos voisimme tehdä laajemman rajauksen vieraslistaan, kutsuisimme luultavasti tädit, sedät ja enot, ehkä serkutkin, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että ei minulla ole muita sellaisia ystäviä, joiden haluaisin tulevan paikalle häihimme kuin ne, jotka vieraslistalla ovat alusta asti olleet. Tietenkään, kuten sanottu, elämästä ei koskaan tiedä – syvät ystävyyssuhteet voivat syntyä nopeastikin, jos kohtaa oikean ihmisen, minkä vuoksi olemme päättäneet pitää häävieraiden ehdottomana ylärajana 60 henkeä.

Kuitenkin, jos meillä olisi käytössämme paljon enemmän rahaa kuin nyt on, panostaisimme mieluummin jo vieraslistalla olevien vieraiden elämykseen, ja sitä kautta luonnollisesti myös omaamme kuin kutsuisimme hirveästi enempää ihmisiä. Tähän linjanvetoon vaikuttaa tietenkin myös juhlapaikka, jonka olemme jo varanneet ja joka on juuri sellainen kuin haluamme, meille sopiva ja täydellinen, kaunis tila, jossa haluamme häitämme tanssia.

Minä ainakin uskon, samoin kuin Karjalan Evakkokin, että häistämme tulee juuri tällä porukalla sellaiset, mistä haaveilemme nyt ja mitä voimme vuosien ja vuosikymmenienkin kuluttua edelleen lämmöllä muistella.

Mitä ajatuksia tällainen vieraslistan rajaus sinussa herättää? Onko häiden juhlimisessa muuten kuin kahden ollenkaan mieltä? Kerro ajatuksistasi minulle kommenttilaatikossa!