En käytä juurikaan koruja, enkä esimerkiksi ole kovinkaan taitava asustamaan vaatekertojani koruilla, vöillä tai muillakaan hilavitkuttimilla. Yleensä vetäisen ylleni mustat housut ja musta paidan, tai jos en ole menossa töihin, saatan oikoa ja pukeutua mustaan mekkoon, enkä sen kummemmin mieti, kuinka saisin pukimeni ilmettä muutetuksi asusteiden avulla.
Muutamia koruja kuitenkin käytän, esimerkiksi kihlasormustani päivittäin, enkä nykyään enää tahdo saada lähdetyksi kotiovestani ulos ilman korvakoruja. Rakastan isoja ja riippuvia korviksia, jotka heiluvat kasvojeni vieressä kävellessäni ja tulevat kauniisti esiin hiusteni ollessa kiinni eli lähes päivittäin. Korvakorut tekevät tyylistä kuin tyylistä huolitellun, siistin ja viimeistellyn näköisen todella vähällä vaivannäöllä, ja sitäkös minä pukeutumisessa arvostan.
Minulla on muutamia koruja, joista saan aina paljon kehuja ja kyselyjä, joten laadin postauksen lempikoruistani ja niiden tarinoista. Ihmisethän rakastavat tarinoita, tarinat myyvät ja antavat arkisimmaltakin tuntuville esineille ja asioille historian ja merkityksen. Seuraavaksi siis, hyvä yleisö, korusuosikkini!
Ensimmäisenä maininnat suosikkikoruistani ansaitsevat eittämättä Karjalan Evakolta toivomani ja saamani Efva Attlingin suunnittelemat hopeiset korvakorut ja kaulakoru. Kaulakorun sain Evakolta vuonna 2015 joululahjaksi toivottuani sellaista kaulaketjua, jota voisin pitää joka päivä. Muistan, kuinka Evakko kysyi minulta, eihän minulla ole mitään ongelmia hopean kanssa, ja sainpa kuulla hänen vielä pyytäneensä sisarensa mielipidettä korusta ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä. Voin sanoa korulahjan menneen kyllä suoraan maaliin ja tuon kauniin riipuksen koristaneen kaulaani päivittäin siitä asti, kun sen sain.
Korvakorut ovat niin ikään joululahja Karjalan Evakolta, ne sain vuonna 2016 toivottuani kauniita, siroja korvakoruja. Pitkään nämä kaunokaiset olivatkin käytännössä ainoat korvakoruni, ja ne toimivat oikeastaan inspiraationani alkaa käyttää korvakoruja joka päivä. Omalta puolisolta saatujen korujen käyttämisessä on mielestäni jotain todella kaunista ja erityistä, rakastan ajatusta siitä, että minulla on ylläni jotain, mitä elämäni mies, minun tärkein ihmiseni on juuri minulle valinnut ja antanut. Onneksi Evakolla on melko klassinen maku, joten mistään ylilyönneistä ei tarvitse kantaa huolta.
Kihlasormukset ostimme 2018 keväällä yhdessä Suomesta vasta kosinnan jälkeen, sillä minua kosittiin ilman sormusta. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu, vaikka olisin kyllä suostunut kosintaan ilomielin vaikka pääsiäismunasta saadulla sormuksella tai Simpsonien tyyliin sipulirenkaalla. Ei se sormus, vaan se mies. Kihlasormuksestani kerron enemmän täällä, kosinnasta ja hääsuunnitelmistamme täällä. Tunnustettakoon, että olen unohtanut kihlasormuksen aamulla yöpöydälle kahdesti sen saatuani. Nukun yleensä ilman sormusta, joten en aina kiireessä muista pujottaa sitä takaisin sormeeni. Molemmilla kerroilla sormuksen antaja on sen minulle työpaikalle ystävällisesti kiikuttanut, sillä sen puuttumisen huomattuaan on hyvin vaikeaa jatkaa normaalia elämää tietoisena siitä, että kaikki ei nyt ole kuten pitää.
Kihlasormukseeni sopivat yksinkertaisen tyylikkäät timanttinappikorvikset sain ylioppilaslahjaksi isältäni ja hänen vaimoltaan viime vuoden keväällä. Kirjoitin ylioppilaaksi Helsingin Aikuislukiosta keväällä 2018, ja yhdistimme Karjalan Evakon kanssa kihlajaiskahvittelumme ylioppilasjuhliini. Yksinkertaiset timanttinapit ovat mielestäni korurasian kulmakivituotteita samaan tapaan kuin musta lyhyt mekko tai hyvin istuvat farkut vaatekaapin perusasioita. Timanttinapit ovat ajattomat ja kauniit ja ne näyttävät aina tyylikkäiltä. Nämä timanttikorvikset valitsen yleensä asuuni silloin, kun haluan näyttää huolitellulta ilman, että mikään asussani pyrkii niin sanotusti framille. Usein nämä löytyvät korvistani nutturapäivinä ja vapaapäivinä, sillä minulle timanteissa on jotakin samaa kuin mekoissa, ne saavat minut tuntemaan itseni klassisen tyylikkääksi ja ne erottavat työarjen muusta arjesta, tekevät siitä paljon parempaa ja siistimpää. Timanttikorviksissa ja kivassa mekossa asussani ei ole hiusväri- tai vaalennusainetahroja, eivätkä pikkuruiset lyhyet hiuksenpätkät kutittele ja pistele farkkujen ja työpaidan sisällä, käteni eivät ole tahmeat hiusvahasta, eikä fööni kuivata niiden ihoa karrelle.
Tämän vuoden syksyllä pääsin mukaan tekemään kampausta ja meikkiä KosmosFolk-nimisen korvisbrändin uusimman korvakorumalliston kuvauksiin. Korusuunnittelija Paula Lehdolla on työhuone samassa rakennuksessa Helsingin Vallilassa, missä entinen työpaikkani oli, joten hän istahti kerran penkkiini asiakkaaksi, ja jotenkin meillä synkkasi välittömästi todella hyvin. Paulan kanssa meillä on samanlainen tyyli, tykkäämme samoista asioista, kuten klassisista linjoista, selkeästä muotoilusta, Suomen luonnosta ja niistä näyttävistä korvakoruista. Tukkataikojen tekemisen lomassa meillä on ollut hyviä keskusteluja muun muassa käsityöläisyydestä ja pienyrittäjyydestä, minkä puitteissa keksimme, että voimme molemmat auttaa toisiamme. Minä olin juuri viime kesänä aikeissa alkaa enemmän panostaa meikkauspuoleen työssäni ja tarvitsin uusia kuvia portfoliotani varten – joka tosin on edelleen työn alla – ja KosmosFolkin kuvauksiin tarvittiin meikkiä ja kampausta, malli Paulalla oli jo omasta takaa. Niinpä minä lupauduin tekemään kuvaustyylin Paulan korvismalliston kuviin ja vastineeksi saisin käyttää hänen ottamiaan kuvia omissa somekanavissani.
Lisäkiitoksena työstäni Paula yllätti minut iloisesti lupaamalla, että saisin valita Weecosin verkkokaupasta löytyvästä KosmosFolkin valikoimasta kahdet korvakorut itselleni kiitokseksi työstäni kuvauksissa. Tätä korvisfania ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, ja pian olinkin valinnut itselleni nuo kaksiosaiset Lumpeet, jotka valitsin alun perin tuttavani syntymäpäiväjuhlia silmällä pitäen. Korvikset saivat paljon kehuja illan aikana ja huomasin itsekin pitäväni niistä todella paljon. Jännitin aluksi, pystyisinkö pitämään noin painavan näköisiä koruja koko iltaa, mutta sainkin huomata niiden olevan oikeasti aivan todella kevyet. Korvakorut pysyivät korvissani koko illan ilman että tunsin tai huomasin niitä muutoin kuin peilistä itseni nähdessäni. Noiden bileiden jälkeen Lumme-korviksista tuli uudet suosikkini, jotka valitsen ylleni yhtä lailla arkeen kuin juhlaan riippumatta siitä, ovatko hiukseni auki vai kiinni. Pitkätkään suortuvat eivät tartu Lumpeisiin, joten niitä on helppo käyttää ja ne näyttävät hyviltä myös aukinaisen kampauksen kanssa.
KosmosFolkin koruja ja kortteja myydään kauppapaikka Weecosissa vuoden jokaisena päivänä. Koska Weecos ikävä kyllä toimii ainakin tänne Helsinkiin päin ainoastaan verkossa, on Paulan suunnittelemia koruja mahdollista päästä hypistelemään esimerkiksi aika-ajoin järjestettävissä Nilsiänkatu 10:n myyjäisissä. Tämän vuoden joulumyyjäiset järjestettiin jo kuluvan viikon keskiviikkona, joten jos tilaisuus meni sivu suun, on Paula itse edustamassa ja myymässä KosmosFolkin tuotteita Vanhan joulutorilla Vanhalla ylioppilastalolla 14.-22.12.. Vanhan joulumyyjäiset on erinomainen mahdollisuus ostaa joululahjoja pienyrittäjiltä ja käsityöläisiltä, joille jokaisella myyntitapahtumalla on todellinen merkitys oman toimeentulon suhteen. Minä välttelen nykyään ylenmääräistä ostelua, mutta silloin kun ostan, pyrin ostamaan pientuottajalta ja pitämään sillä tavalla rahat kierrossa ja Suomessa.
Minulla ja Paulalla on tulossa vähän muitakin yhteistyökuvioita tässä joulukuun mittaan, joten jos KosmosFolkin tuotteet kiinnostavat, kannattaa pysyä linjoilla.
Toinen suomalainen käsityöläinen, jonka korvakoruihin rakastuin ihkihyviksi, on MBS Designin Susanna. Kerroinkin Susannasta ja hänen koruistaan kestäviä joululahjaostoksia käsittelevässä postauksessani. Tarina minusta ja näistä vihreistä Peikonlehti-korviksista on kuitenkin aika mielenkiintoinen, siihen liittyy nimittäin oleellisesti sosiaalinen media ja aivan erityisesti Instagram.
Jossakin naisyrittäjien Facebook-ryhmässä perustettiin aikoja sitten keskusteluketju, johon jokainen sai halutessaan linkittää oman Instagram-profiilinsa. Ideana oli, että ryhmän jäsenet saisivat sitoutuneita seuraajia ja löytäisivät samalla itselleen uusia seurattavia. Linkitin oman IG-profiilini ketjuun ja sain pian seuraajakseni MBS Desiginin Susannan, joka alkoi välittömästi aktiivisesti ja innokkaasti kommentoida julkaisuihini ja tykätä niistä. Meillä syntyi jotenkin saman tien paljon hyvää kanssakäymistä ja keskustelua, minkä lisäksi rakastuin silmänräpäyksessä Susannan tekemiin Peikonlehti-korvakoruihin. Koska säästin rahaa tulevaa talvilomaani varten, en raaskinut ostaa uusia koruja tai juuri mitään muutakaan uutta, vaan yritin parhaani mukaan pärjätä niillä, mitä minulla jo oli. MBS Design ja Susanna jäivät kuitenkin mieleeni, ja tässä vaiheessa mukaan kuvaan tuli Heidi Romo, jonka kanssa minulla on vähän samanlainen tarina kuin Susannan kanssa. Paitsi että Heidin kanssa olen tavannut pariinkin kertaan, ensin viinin ja tapaksien, sitten muistikortin lainaamisen merkeissä.
Heidin Instagram-profiili saavutti hiljattain 2000 seuraajan rajan, mitä juhlistaakseen tuo supernainen järjesti monipäiväiset arpajaiset, joissa viimeisenä pääpalkintona oli juuri nuo himoitsemani vihreät Peikonlehti-korvakorut. Elämässäni minulla ei juuri ole ollut arpaonnea, enkä muutenkaan ole niinkään kuuluisa hyvästä kuin huonohkosta tuuristani, mutta tällä kertaa rouva Fortuna oli kuin olikin minulle suosiollinen. Voittoarpa osui kohdalleni, ja sovimme Heidin kanssa hänen toimittavat Peikonlehdet minulle viini- ja tapasillallisellemme. Niinpä sain sekä kauniit korvikset että uuden ystävän. Kuten KosmosFolkin Lumpeet, myös MBS Designin Peikonlehdet huomataan aina ja saan niistä aina paljon kyselyitä ja kehuja. Kerran eräs rouva, jonka hiuksia laitoin, ihastui korviksiini niin paljon, että olisi siltä istumalta ostanut ne korvistani, hänellä kun ei ole sähköpostia tai internetiä käytössään Weecosissa asioimista varten. Kieltäydyin tietysti myymästä koruja yltäni, mutta lupasin selvitellä asiaa ja laitoin Susannalle DM:n Instagramissa kysyäkseni, onko hänen korujaan mahdollista ostaa mistään muualta kuin verkkokaupasta. Ja tämä ihanuus, hyvä haltia ihmisen hahmossa, lupasi lahjoittaa korvakorut tuolle itselleen täysin tuntemattomalle rouvalle, jota ei ole koskaan edes nähnyt! Korvikset olivat Susannan mukaan kakkoslaatua jonkun pienen maaliroiskeen vuoksi, mutta jos se ei rouvaa haittaisi, hän postittaisi korut tälle mielellään omaan piikkiinsä.
Olin niin iloinen, kun saatoin kertoa hyvät uutiset tuolle rouvalle hänen tullessaan ennalta sovitusti seuraavana päivänä kysymään korujen perään, etten meinannu tuolillani pysyä. Pienillä teoilla on suuri merkitys, ja minä uskon, että Joulupukki on oikeasti MBS Designin Susanna!
Viimeisenä lempikorulistalleni pääsevät Monkista ostetut Picasso-henkiset naamat, jollaiset annoin lahjaksi myös äidilleni. Tykkään näiden korujen muotokielestä ja siitä, että kasvot ovat keskenään erilaiset. Tähän sarjaan kuuluu myös toiset naamakorut, mutta nämä ovat minusta kivemmat. Seitsemän euron hintaan ei kai hirveästi kehtaa valittaa, mutta kyllä minua vähäsen harmittaa, että näistä korviksista kului tuo messinginvärinen pinnoite pois jo muutamassa kuukaudessa ihan normaalilla käytöllä. Toisin kuin sormukset tai vaikkapa rannerenkaat, korvakorut eivät hirveästi hankaudu mihinkään, joten pettymys huonoon laatuun on huokeasta hinnasta välittämättä sitäkin suurempi. Puutteistaan huolimatta pidän silti näistä korviksista todella paljon ja aion käyttää niitä niin kauan, kunnes ne hajoavat tai jostain syystä kyllästyn niihin.
Oletko sinä taitava asustaja tai luova pukeutuja? Miten asustat ja millaisia koruja käytät? Pidätkö enemmän huomaamattomista napeista vai kunnon isoista ja näyttävistä killuttimista?
Keskustele!