Tässä artikkelissa kertomani näkemykset ja mielipiteet ovat omiani, ellen toisin ilmoita. En ole lääkäri, joten tätä tekstiä ei missään nimessä kannata lukea absoluuttisena faktana. En myöskään diagnosoi kenenkään iho-ongelmia tai kerro, mistä ne johtuvat. Tämän artikkelin sisältö perustuu pääasiassa omiin kokemuksiini omasta ihostani, sekä tietysti esimerkiksi ystävieni kanssa käymiini keskusteluihin. Jos kärsit aknesta tai muista iho-oireista, käänny lääkärin puoleen.
Tämä seuraava teksti ei ole kaunista luettavaa. Siinä ei ole idyllisiä, viimeisen päälle muokattuja kuvia, joissa hehkeä bloggaaja esiintyy kevyessä päivämeikissä kukkaniittyjen keskellä. Tämä ei ole myöskään toivoa herättävä selviytymistarina eikä listaus toimivista aknetuotteista.
Miksi?
Siksi, että minun ei ole onnistunut selättää aknea, enkä ole löytänyt edes toimivia tuotteita itselleni akneihon hoitamiseen, vaikka olen kokeillut jo vaikka mitä.
Tämä teksti on todenmukainen kuvaus siitä, mihin kuntoon iho voi mennä täysin yllättäen, ilman mitään näkyvää syytä, varoittamatta, ja olla sitten tunnollisesta hoidosta huolimatta parantumatta ollenkaan.
Tältä ihoni näyttää nyt.
Leuassa on ympäriinsä todella kipeitä punaisia paukamia, jotka ovat kosketusarkoja ja vaikeita peittää, sillä meikki pysyy huonosti näiden päällä. Vanhoista vastaavista paukamista uhkaa muodostua arpia, mikä on herättänyt minussa halun konsultoida ihotautilääkäriä asiani kanssa. Paukamia on satunnaisesti myös poskien alueella.
Mistä akne johtuu?
Akne on:
kerrotaan Ihosairaalan verkkosivuilla.
Pähkinänkuoressa: akne on sairaus, jota voidaan hoitaa.
Jos sinulla on akne, koet sen häiritsevänä ja se laskee elämänlaatuasi esimerkiksi aiheuttamalla epävarmuuden tunteita tai joudut käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa sen piilottamiseen, kannattaa asialle tehdä jotain. Ensisijainen hoitokeino on tietysti itsehoito, kuten oikeanlaisten puhdistus- ja kosteutustuotteiden löytäminen ja niiden käyttäminen.
Omassa ihonhoidossani olen syyskuusta asti käyttänyt kaksoispuhdistusta, jossa iholta ensin poistetaan rasvaliukoinen lika, kuten meikki ja tali öljymäisellä puhdistusaineella. Kaksoispuhdistuksen taisi Suomeen ensimmäisenä tuoda japanilaismerkki Sensai, joka on minullekin 38-ripsivärien muodossa tuttu ja nyt toisen kerran korealaisten kunnioitusta herättävä, suorastaan rituaalilta kuulostava 10-vaiheinen ihonhoitorutiini.
”Miksi rasvaiselle akneiholle kannattaa laittaa öljyä,” saattaa moni ihmetellä, mutta nykyaikaiset puhdistusöljyt ovat aivan toista kuin mielikuviemme jähmeän limakerroksen kasvoille jättävät paksut öljyt. Nykyajan puhdistusöljyt ovat todella kevyitä koostumukseltaan, ja kun niihin sekoittaa vettä, emulgoituvat ne iholta helposti pois. Omalle iholleni käytän mieluiten joko Olivia Klein -merkin Oil Wash & Carea, jonka poistan merkin pesuliinalla tai Elizabeth Aradenin Ceramide Replenishing Cleansing Oilia, jonka poistan iholta joko veden tai pesuliinan avulla. Muita puhdistusöljyjä en ole kokeillut, joten otan mielelläni suosituksia vastaan, jos sinulla vaikka sattuu olemaan takataskussasi joku huippuhyvä tuotevinkki.
Tuollaisia pesuliinoja voi muuten helposti tehdä itsekin, jos osaa ommella tai omistaa saumurin. Äitini teki minulle pyynnöstäni tällaisia vauvojen sideharsoliinoista ompelemalla kaksi sopivan kokoista palaa vastakkain. Nämä pysyvät hyvinä pitkään, kun niitä on käytössä tarpeeksi monta, ja koska ne ovat puuvillaa, voi ne desinfioida keittämällä tai pestä 90:ssä asteessa ja silittää pesun jälkeen.
Kaksoispuhdistuksen toisessa vaiheessa iholta pestään pois vesiliukoinen lika vesiliukoisella puhdistustuotteella, kuten puhdistusvaahdolla tai -geelillä. Vesipohjainen putsari poistaa iholta puhdistusöljyn ja meikin viimeisetkin rippeet ja varmistaa, ettei iholle jää mitään ylimääräistä. Tällä hetkellä minulla on vesiliukoisena puhdistajana käytössä vaihdellen apteekin Seba Med ja Olivia Kleinin Sensitive Wash.
Ensi kokemukseni kaksoispuhdistuksen jälkeen oli mullistava: sen sijaan, että ihoani olisi kiristellyt, kuten vuosia käyttämäni pelkän Seba Medilla tapahtuneen pesun jälkeen, tuntuikin ihoni kaksoispuhdistuksen jälkeen puhtaalta ja raikkaalta, mutta ei missään nimessä kiristävältä tai edes kuivalta. Kaksoispuhdistuksen ideana onkin, että iho puhdistetaan huolellisesti putipuhtaaksi ilman, että sen omaa, luonnollista kosteustasapainoa järkytetään tai sitä suojaavaa lipidivaippaa pestään pois.
Jos siis ihosi tuntuu pesun jälkeen kuivalta ja kiristävältä, voi olla, että olet tehnyt ihonpuhdistuksen liian pesevillä tuotteilla. Erityisesti aknen hoidossa kannattaa välttää liian voimakkaita tuotteita, jotka lisäävät ihon pintakuivuutta ja siten vain kiihdyttävät talirauhasten toimintaa.
Milloin lääkäriin?
Joskus käy niin, että akne ei itsehoidosta huolimatta lannistu.
Et silti välttämättä tee mitään väärin. Ihosairaalan verkkosivujen mukaan aknea ei voi saada syömällä suklaata tai suolaista ja rasvaista ruokaa. Toki tällaisten ruokien nauttiminen ei tee hyvää iholle, niin kuin ei elimistölle muutenkaan, mutta kannattaa muistaa, että akne on sairaus. Ei mikään sairaus parane ilman oikeaa hoitoa – eihän korvatulehdustakaan hoideta korvien pesemisellä, vaan antibiootilla, joka tuhoaa tulehdusta aiheuttavat bakteerit.
Ylenmääräistä antibioottien syömistä kannattaa tietenkin välttää, ja siksi aknen hoito aloitetaankin lähes aina ihotautilääkärin kanssa paikallishoidolla. Paikallishoidot ovat voiteita ja liuoksia, joita laitetaan aknea ilmentävälle ihoalueelle. Itse olen kokeillut tällaisista paikallishoidoista vain apteekin käsikaupasta saatavia voiteita, joiden lääkeainepitoisuudet eivät liene kovin korkeita. Jotkut niistä saattavat aiheuttaa myös tekstiilien vaalentumista, joten sellaisten käyttöä harkitessa kannattaa keskustella farmaseutin kanssa ja tarvittaessa vaihtaa tyyny- ja pyyheliinat valkoisiin.
Nykyaikainen aknen itsehoito nojaa puhdistukseen ja kosteutukseen
2000-luvun alkuvuosina, jolloin itse olin teini, perustuivat akneihon hoitoon tarkoitetut tuotteet lähinnä ihon pinnan kuivattamiseen. Esimerkiksi Clearasil oli suurinta huutoa monessa ystäväperheessä, jossa oli teini-ikäisiä lapsia. Silloin ei varmaan ymmärretty, että ihon pintaa kuivattamalla talirauhaset säikähtävät ja alkavat tuottaa sitä enemmän talia, mitä enemmän ihon pintaa kuivatetaan, ja näin alati paheneva aknekierre oli valmis.
Nykyään akneihon hoidossa keskitytään huolelliseen, hellävaraiseen puhdistukseen ilman ihoa kuivattavaa vaikutusta. Lisäksi ihon kosteuttamisesta huolehditaan oikeanlaisten tuotteiden avulla. Itse suosin hajusteettomia tuotteita oikeastaan aina, mutta erityisesti ihon ollessa arka ja tulehtunut, ehkä jopa rikki. Yritän mahdollisuuksien mukaan välttää ylimääräisten kemikaalien laittamista iholle niiden mahdollisen ärsyttävän vaikutuksen vuoksi.
Mitä muutoksia omassa arjessaan kannattaa tehdä, jos akne iskee:
- vaihda tyynyliina riittävän usein, kerran kaksi viikossa on hyvä
- jos sinulla on pitkät hiukset, nuku hiukset kiinni, etteivät likaiset/likaantuvat hiukset osu kasvoillesi
- pese kädet huolellisesti ja usein (vähintään ulkoa sisälle tullessa, ennen ruokailua, puhelimen, tietokoneen koskettamisen jälkeen)
- vaihda pyyheliina ainakin kerran kaksi viikossa; itse käytän äitini minulle ompelemia pikkupyyhkeitä, jotka heitän jokaisen käytön jälkeen pyykkikoriin ja pesen 95 asteessa valkopesuaineella ja tämän jälkeen vielä silitän
- puhdista meikkisiveltimesi ainakin kerran viikossa, voidemaisten tuotteiden siveltimet ja meikkisienet jokaisen käyttökerran jälkeen
- pyyhi myös meikkisiveltimien kädensijat kerran viikossa desinfiointiaineella
- puhdista älypuhelimesi näyttö desinfioivalla pyyhkeellä riittävän usein
- älä koskettele kasvojasi
Kuka voi saada aknen?
Periaatteessa jokainen, jolla on talirauhasia, eli ihan kuka hyvänsä.
Nykyaikaisen hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden ansiosta aikuisiän akne piinaa kuitenkin useammin naisia kuin miehiä. Vaikka omassa ystäväpiirissäni nouseva trendi on viime vuosina ollut yhdistelmäehkäisypillereiden syömisen lopettaminen, napsii moni nainen silti varmasti edelleen estrogeenia ja progesteronia sisältäviä e-pillereitä. Estrogeeni varsinkin on tunnettu positiivisesta vaikutuksestaan ihon kuntoon.
Koska akneen liittyy aina hormoniepätasapaino, laittaa e-pillereiden käytön lopettaminen joskus jopa vuosikymmenien säännöllisen syömisen jälkeen omat hormonit heittämään häränpyllyä. Oireina saattaa ilmetä esimerkiksi voimakasta PMS:ää ja iho-oireita.
Ei siis ihme, että niin monet suunnilleen minun ikäiseni naiset kärsivät aikuisiän aknesta – kun iho on ollut heleä ja kimmoisa, saattaa paluu teinivuosilta tuttuun akneen tuntua todella järkyttävältä.
Itse olen lopettanut yhdistelmäehkäisypillereiden käytön jo vuonna 2007 aurallisen migreenin vuoksi, minkä jälkeen olin pitkään ilman hormonaalista ehkäisyä. 2011 otin käyttööni minipillerit, joita siis syödään koko ajan toisin kuin yhdistelmäehkäisypillereitä, joita syödään kolme viikkoa, minkä jälkeen pidetään viikon tauko. Minipillerit eivät sisällä estrogeenia, vaan ainoastaan progesteronia, mikä saattaa joillakin aiheuttaa aknea. Minipillerit vaihdettiin nelisen vuotta sitten Mirena-hormonikierukkaan, jota pidin pari vuotta, kunnes totesin, ettei se sopinut minulle, eikä elimistöni tottunut siihen, joten lopetin sitten hormonaalisen ehkäisyn taas kokonaan reilut pari vuotta sitten.
Akneongelmani alkoivat yhdistelmäehkäisypillereiden lopettamisen jälkeen niin sanottuna komedoaknena, jossa poskilleni alkoi ilmestyä umpikomedoja, eli ihon alla olevia tukkeutuneita talirauhasia, jotka eivät kuitenkaan ole mustapäitä tai finnejä. En huolestunut tilanteesta, vaan ajattelin, että ihon tilanne kyllä rauhoittuu, kunhan hormonitasapaino kehossani palautuu.
Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan edelleen, melkein 12 vuotta myöhemmin poskeni ovat yhä vain täynnä umpikomedoita, jotka eivät kuorinnoista ja puhdistavista naamioista huolimatta ole kadonneet mihinkään. Lisäksi umpikomedot ovat levitteet leukaani, johon on ilmestynyt myös kipeitä tulehtuneita paukamia. Monesta lähteestä selviää, että leuassa olevat näppylät johtuvat hormoneista, mikä ei tietenkään paljoa lohduta, kun joutuu käyttämään joka aamu puoli tuntia pelkästään akneoireiden peittämiseen. Sitä voisi luulla, että yli kahden vuoden jälkeen hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta elimistön oma hormonitoiminta olisi tasaantunut ja naaman kukkiminen hellittänyt.
Minun kohdallani joku mättää ja siksi olenkin ajatellut lähestyä ihotautilääkäriä asiani kanssa.
Mitä aikuisiän akne on minulle opettanut?
Ainakin sen, etten koskaan vähättele toisten kokemia iho-ongelmia, vaikuttivat ne minun mielestäni sitten kuinka vähäpätöisiltä hyvänsä. Minulla on muutenkin korkea kynnys tuoda esille asioita, joista en ulkonäössäni pidä, sillä en halua kiinnittää muiden ihmisten huomiota niihin ehdoin tahdoin. Sen kerran, kun olen uskaltanut murehtia ääneen esimerkiksi akneoireitani, on tuntunut todella pahalta, kun minut on vain yksikantaan tyrmätty toteamalla, että ”eihän sun ihossa mitään ole”, ja jos olen pohtinut mahdollisuuksiani esimerkiksi lääkekuuriin, on minulle monesti sanottu, että ”turha edes yrittää, ei sun iho ole mitenkään huonossa kunnossa”.
Vaikka oma akneni ei varmasti ole pahimmasta päästä, on se silti ajatuksissani koko ajan ja mietin keinoja, joilla sitä voisi hoitaa. Pitkän aikaa on kulunut niin, että leukaani ilmestyy kipeä näppy tai pari, joiden paranemista odotan elätellen toiveita siitä, että sen jälkeen uusia ei enää ilmestyisi, ja kas, noiden näppyjen parannuttua ilmestyy niiden viereen kaksi kolme uutta kuin Medusalle päitä, ja vuorotellen leukani jokainen neilösentti on aknen peitossa. Vaikka kasvoni eivät helota punaisen ja violetin kirjavina täynnä märkää vuotavia paiseita, ei se silti tarkoita, ettei ihoni tilanne häiritsisi minua ja etten voisi saada siihen apua. Kaiken kaikkiaan toisten kokemien ongelmien vähättely on minusta typerää ja osoittaa suurta empatian puutetta, sillä kukaan ei voi koskaan tietää, miltä jonkun kokemat vastoinkäymiset hänestä itsestään tuntuvat ja kuinka häiritsevinä hän niitä pitää.
Mielestäni jokainen päättää itse, kuinka paljon joku asia häntä vaivaa. Jos päättää hakeutua lääkärin vastaanotolle saadakseen apua, eikö lääkärin tehtävä ole auttaa? Lisäksi olen jutellut ystävieni kanssa, lukenut esimerkiksi tämän jutun ja tullut siihen lopputulokseen, että jos en edes käy ihotautilääkärin vastaanotolla, en ainakaan voi odottaa saavani apua iho-ongelmiini.
Jos siis joku valittelee sinulle ihonsa huonoa kuntoa – tai mitä hyvänsä muuta asiaa – älä vähättele tai tyrmää häntä, vaan kuuntele ja osoita myötätuntoasi parhaasi mukaan. Toisaalta en myöskään kannusta oma-aloitteisesti päivittelemään ihmisille heidän ihonsa kuntoa, ongelmaihoiset tietävät sen kyllä itsekin, eikä asian esiin tuominen sekään osoita tahdikasta käytöstä. Parasta on pitää suunsa kiinni, kunnes mielipidettä tai kommenttia erikseen kysytään.
Lisäksi olen oppinut, että vaikka ihon kunto ei tunnollisesta hoitamisesta huolimatta parane, siitä ei kannata ottaa liiaksi stressiä – hymy ja huoleton elämänasenne ovat myös erittäin hyviä keinoja viedä oma ja vastapuolen huomio muualle kuin huonokuntoiseen ihoon. Tästä todisteena kuva minusta kesän 2018 Flow-festivaalilta Helsingin Suvilahdesta.
Onko sinua siunattu vauvanpepunpehmeillä poskilla vai kärsitkö vaikkapa hormonaalisesta aknesta? Millä aseilla sinä taistelet iho-ongelmia vastaan? Entä käytkö kosmetologilla tai ihotautilääkärillä? Kerro kokemuksesi alla!
Keskustele!