Lapsi on elämän suurin seikkailu

Maaliskuussa luin Helsingin Sanomien lehtijutun koskien sukusolujen lahjoittamista ja kuuntelin Nonsense-podcastin jaksoa hedelmällisyydestä, ja nämä kaksi yhdessä laukaisivat minussa halun kirjoittaa ylös omia ajatuksiani hedelmöityshoidoista ja lahjasukusoluista. Dextra Lapsettomuusklinikalla oli huomattu aihetta käsittelevä blogipostaukseni, joten sieltä otettiin minuun yhteyttä tarjoten mahdollisuutta pienimuotoiseen kaupalliseen yhteistyöhön tämän aina ajankohtaisen aiheen tiimoilta. Dextra Lapsettomuusklinikka on osa Pihlajalinna-konsernia, joka on 89 prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa.

Kukaan ajankohtaisia aiheita vähänkään seuraava ei ole voinut välttyä viime vuodet kotimaan uutisoinnissa laajasti huomiota saaneelta kollektiiviselta huolelta alati heikkenevästä syntyvyydestä. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta peräkkäin. Tämä tarkoittaa sitä, että vauvoja on melkein koko 2000-luvun toisen vuosikymmenen ajan syntynyt joka vuosi edellistä vähemmän, mikä taas tarkoittaa sitä, että jos sama meno jatkuu, on hyvinvointiyhteiskuntamme hyvinvointi alati pienenevän joukon käsissä. Jos ei synny lapsia, ei kasva aikuisia, ja esimerkiksi Suomen eläketurvajärjestelmä perustuu jostain kumman syystä yhä edelleen sille olettamukselle, että suuret ikäluokat seuraavat toisiaan ja suomalaisten määrä jatkaa tasaista kasvuaan vuosikymmenestä toiseen. Sotien jälkeen syntyneillä, alkuperäisillä suurilla ikäluokilla ei ole hätää, heidän eläkkeillensä ja hoivallensa kyllä löytyy maksajia, samoin kuin esimerkiksi minun vanhempieni ikäluokille, mutta meillä kolmekymppisillä ja meitä vähän vanhemmilla ja nuoremmilla tilanne onkin sitten jo aivan toinen.

Apua yhä heikkenevään syntyvyyteen on etsitty niin pääministeri Antti Rinteen ennen pääministeriyttään ideoimista synnytystalkoista kuin vauvarahoista ja villasukistakin, mutta tulokset ovat olleet sanalla sanoen laihat  – paitsi Rinteen omassa perhepiirissä. Joku voisi jopa spekuloida tällä hetkellä monia hedelmällisessä iässä olevia naisia koskevan yhdistelmäehkäisypillerien saatavuushäiriöiden olevan mahdollinen salaliitto syntyvyyden saamiseksi nousuun Margaret Atwoodin luoman dystopian hengessä, vaikka kovin tosissaan kukaan ei toivottavasti sellaisia näkemyksiä viljele. Eräs syntyvyyden heikkenemiseen liittyvä pulma on paitsi – ainakin minun elämäntilanteeseeni suhteutettuna – verrattain kökkö sosiaaliturva, myös se, että me suomalaiset rupeamme vauvantekohommiin yhä vanhempina, minkä vuoksi monet eivät ennätä hedelmällisten vuosiensa puitteissa saada niin montaa lasta kuin ehkä alun perin olivat toivoneet.

Elämänkokoinen lahja

Jos vedetään vähän mutkia suoriksi, voidaan sanoa, että keskimäärin naisella on 12 ovulaatiota vuodessa, eli 12 mahdollisuutta tulla raskaaksi. Hedelmällisiä päiviä on itse ovulaatiopäivän lisäksi pari kolme suuntaan ja toiseen, sillä siittiöt voivat elää kohdussa jonkin aikaa ikään kuin odotellen oikeaa hetkeä. Jos kuukautiskierrossa on häiriöitä, esimerkiksi kierto on kovin pitkä, vähentää se luonnollisesti ovulaatioita jokusen vuodessa, ja tähän kun vielä lisätään se, että toisinaan saattavat hedelmälliset päivät mennä ohi vaikkapa matkustamisen vuoksi, ei mahdollisuuksia raskaaksi tulemiseen meillä naisilla ole todellisuudessa kovinkaan montaa vuosittain. Sen vuoksi, vaikka suositus on, että lapsettomuustutkimuksiin hakeuduttaisiin vasta vuoden yrittämisen jälkeen, yksityisen lapsettomuusklinikan puoleen voi ja kannattaa kääntyä jo aikaisemmin, koska mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsettomuuden syyt todetaan, sitä monipuolisempia hoitokeinoja voidaan käyttää ja sitä useampi mahdollisuus raskauden alkamiselle saadaan. Dextra Lapsettomuusklinikka on nimestään huolimatta erikoistunut naistentautien hoitoon yleensä, joten sieltä on saatavissa hoitoa myös ihan perus gynekologin palveluista alkaen.

Kaikkeen tuohon nähden oman hedelmällisyystilanteen tarkistaminen gynekologin vastaanotolla ei ole meille kolmekymppisille mitenkään tuulesta temmattu syy ajanvaraukselle, mutta omasta hedelmällisyydestään voi päästä kärryille muutenkin. Vanha ja toimiva keino on tietenkin jättää ehkäisy pois ja pelata upporikasta tai rutiköyhää, mutta helpompi ja halvempikin tie on olemassa, nimittäin munasolujen lahjoittaminen. Moni varmaan tietää Tanskassa olevan suuren spermapankin, josta myydään sukusoluja kaikkialle Pohjoismaihin, myös Suomeen. Munasoluille ei ole olemassa vastaavaa yleistä varastoa, vaan kaikki lahjoituksena saadut munasolut menevät ensin petrimaljalle pestyn siemennesteen kanssa ja siitä alkionsiirrossa saajalle joko tuoreeltaan tai pakastimen kautta. Tälläkin hetkellä lahjamunasolujen kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, ja Dextra Lapsettomuusklinikan lapsettomuuslääkärin, naistentautien ja  synnytysten erikoislääkäri, Marika Mikolan mukaan odotusaika saajilla on siinä kuutisen kuukautta, joissain tapauksissa jopa pidempään, eli mistään lyhytnäköisestä päähänpistosta ei todellakaan ole kysymys.

Oman hedelmällisyystilanteen selvittämisen lisäksi munasolujen lahjoittaminen on melko helppo tapa auttaa tietäen, että avun saaja on varmasti lopun elämäänsä sydämellisesti kiitollinen saamastaan lahjasta. Vaikka Suomessa ei enää vuonna 2007 Hedelmöityshoidosta annetun lain mukaan voi lahjoittaa sukusoluja täysin anonyymisti, ei lahjasukusolujen saaja tule saamaan tietoonsa lahjoittajasta mitään muuta kuin etnisen taustan, pituuden sekä ihon, silmien ja hiusten värin.

Dextra Lapsettomuusklinikalla tapaamieni kätilöiden Anni Haapion ja Nina Pohjanahon mukaan monenlaista lahjoittajista kyllä haluttaisiin tietää aina harrastuksia ja koulutustaustaa myöten, mutta Suomessa näitä asioita saajat eivät saa tietoonsa. Hedelmöityshoitolain mukaan lahjasukusolulla hedelmöityshoidolla alkunsa saaneella lapsella on oikeus, 18 vuotta täytettyään, saada tietää lahjasukusolun lahjoittajan henkilöllisyys, mikä edellyttää tietenkin sitä, että lapsen vanhemmat ovat kertoneet hänelle saaneensa alkionsiirron, mitä taas mikään laki ei velvoita tekemään. Dextra Lapsettomuusklinikalla vanhempia kuitenkin kannustetaan kertomaan lapselle hänen alkuperästään, sillä niin Mikolan kuin Haapion ja Pohjanahonkin mukaan tutkimuksissa on todettu, että lapselle on hyväksi saada tietää siitä. Minkäänlaista taloudellista tai muutakaan velvoitetta sukusolun lahjoittajalle ei voi lasta kohtaan syntyä, eikä hänen tietenkään ole mikään pakko vastata lapsen yhteydenottoon, jos hän sellaisen joskus saa. Vielä ei tiedetä, kuinka moni lapsi etsii lahjoittajan käsiinsä, sillä yksikään Hedelmöityshoitolain voimaantulon jälkeen hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneista lapsista ei vielä ole täysi-ikäinen, mutta ainakin Dextra Lapsettomuusklinikalla uskotaan heidän olevan kiinnostuneita todennäköisemmin sisaruksista kuin vanhemmista. Vanhemmathan heillä jo on.

Kuka voi lahjoittaa sukusoluja?

Sukusolujen lahjoittajaksi ei tietenkään kelpaa ihan kuka hyvänsä. Alkionsiirrot eivät nimittäin ole mitään pikku puuhastelua, vaan saajalle iso satsaus, myös taloudellisesti, joten sukusolujen halutaan tietenkin olevan mahdollisimman hyviä ja terveitä. Lisäksi on luonnollisesti otettava huomioon se, että jos saaja ei omilla sukusoluillaan voi lasta saada, halutaan hänelle tietenkin taata mahdollisimman hyvät lahjasolut klinikan kautta.

Hyvä lähtökohta lahjoittamiselle on 18-35 vuoden ikä ja se, että on itse täysin terve. Täysin terveellä tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole perinnöllisiä tai autoimmuunisairauksia kuten reumaa, keliakiaa tai Crohnin tautia. Esimerkiksi kerran vuodessa sairastettu influenssa tai normaali nuhakuume ei vie keneltäkään paikkaa perusterveiden kirjoissa, vaikka flunssaisena ei luovutusoperaatioon tietenkään sovi lähteä. Lähisuvussa tai perhepiirissä olevat perinnölliset tai muut sairaudet eivät automaattisesta vaikuta kenenkään soveltuvuuteen sukusolujen lahjoittajaksi, vaan niiden kohdalla käytetään aina yksilöllistä harkintaa. Jos esimerkiksi lahjoittajakandidaatin äidin puolen suvussa on esiintynyt tai esiintyy paljon rintasyöpää, voi se olla este sukusolujen luovuttamiselle, kun taas verenpainetauti tai korkea kolesteroli eivät sitä ole.

Kannattaa muistaa, että lapsen tekeminen – siis tällaisessa tapauksessa, jossa sitä lasta todella tekemällä tehdään ja lopulta toivottavasti saadaan – on kaikesta huolimatta aina kahden kauppa: lapsen aikaansaamiseksi tarvitaan myös sen toisen vanhemman sukusoluja, eikä saajapuolen soluja seulota sen kummemmin. Jos siis olet täysin perusterve 18-35-vuotias mies tai nainen ja haluaisit lahjoittaa sukusolujasi lapsettomuushoidoissa oleville, kannattaa ottaa yhteyttä Dextra Lapsettomuusklinikkaan ja polkaista homma käyntiin sitä kautta. Turhia paineita omien solujen kelpaamisesta ei kannata kantaa, se saadaan kyllä selville tutkimuksissa; pystymetsästä ei kenenkään alapäätä ruveta kaivelemaan. Tärkeintä on tehdä se ensimmäinen aloite, loppu hoituu kyllä ammattilaisten käsissä.

Alkionsiirto on tietenkin lapsettomuushoidoissa niitä viimeisiä keinoja raskauden alkuun saamiseksi, mitä ennen kokeillaan muita hoitomuotoja, kuten esimerkiksi sen selvittämistä, ovuloiko nainen jokaisessa kuukautiskierrossa, ovulaation aikaansaamista lääkkeellisesti, inseminaatiota ja vaikka mitä muuta. Alkionsiirtoon lahjasukusoluilla lähdetään vasta, jos mikään, niin sanotusti, kevyempi hoitokeino ei tuota toivottua lopputulosta. Monilla naisilla ei, katsokaas, vuosien tai jopa vuosikymmenien hormonaalisen ehkäisyn käyttämisen vuoksi ole mitään hajua omasta kuukautiskierrostaan, saati siitä, tapahtuuko ovulaatiota edes joka kierrossa.

 

Koko ajatus sukusolujen lahjoittamisesta ja siitä, mitä kaikkea siihen kuuluu ja mitä siinä tapahtuu, herättää varmasti paljon kysymyksiä. Niinpä minulle on tarjoutunut mahdollisuus haastatella Mikolaa, Haapiota ja Pohjanahoa uudestaan loppukesästä teidän kysymystenne pohjalta. Seuraavassa postauksessa tulenkin käsittelemään teitä askarruttavia kysymyksiä kolmen naistentauteihin, synnytykseen ja lapsettomuushoitoihin erikoistuneen ammattilaisen kanssa. Kysymykset tullaan käsittelemään täysin anonyymisti, joten jos sinulla on mielesi päällä mitä hyvänsä sukusolujen lahjoittamiseen tai oikeastaan mihin tahansa lisääntymisterveyteen, hedelmällisyyteen tai naistentauteihin liittyen, älä epäröi kysyä, sillä nyt on mahdollisuus saada oikeaa tietoa ja asiantuntevia vastauksia täysin ilmaiseksi. Tulen myös toteuttamaan postauksen, jossa kerron, mitä munasolujen lahjoittamisessa tapahtuu yhteydenottolomakkeen täyttämisestä alkaen itse keräyspäivään asti, joten myös siitä saa ja kannattaa esittää kysymyksiä!

Mitä ajatuksia sukusolujen lahjoittaminen sinussa herättää? Oletko lahjoittanut omia sukusolujasi tai edes ajatellut mahdollisuutta lahjoittaa? Mikä motivoi sinua lahjoittamaan? Kerro kokemuksistasi!