Millainen on hyvä viestijä?

Kun sain kesällä tietää saaneeni opiskelupaikan Helsingin yliopistosta, koski ensimmäinen kysymys onnittelun jälkeen hyvin usein urahaaveitani ja sitä, tuleeko minusta nyt sitten äidinkielenopettaja. Ei tule. No mikä minusta sitten tulee? En tiedä, vaihtoehtoja on niin monia, ettei minulla ole hajuakaan niistä kaikista. Suomen kieli yleensä ja erityisesti työvälineenä on kuitenkin aina kiinnostanut minua, ja tällä hetkellä työ yritysviestinnän parissa vaikuttaa hyvältä idealta. Juttelin pari viikkoa sitten viestintäalalla työskentelevän kampaamoasiakkaani kanssa hyvistä viestintätaidoista ja viestintäalasta tulevaisuuden työpaikkana ja uravaihtoehtona.

Uskon, että viestinnän merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään ja yhä enemmän tarvitaan viestinnän ammattilaisia sitä tekemään. Elämme yhä nopeatempoisemmassa yhteiskunnassa, jossa viestintämahdollisuudet ja siihen liittyvä ura ovat kenen hyvänsä tavoittavissa verrattain matalalla kynnyksellä: jokainen voi halutessaan perustaa blogin, Youtube-kanavan tai Instagram-tilin ja alkaa työntää sisältöä ilmoille. Sitä mukaa, kun vanhat sosiaalisen median kanavat täyttyvät, luodaan uusia, joissa aloittelevilla tekijöillä on taas paremmat mahdollisuudet kasvaa ja nousta nopeasti suuren yleisön tietoisuuteen. Tämän hetken kuumin sometrendi on ehdottomasti kiinalainen lyhytvideoalusta Tiktok, jossa suomalaisetkin tiktokkaajat voivat saada videoilleen miljoonia näyttöjä muutamassa hassussa tunnissa.

Pikaviestimien kulta-ajalla on tietenkin myös kääntöpuolensa: somekohu voi lyödä silmille vain hetkissä. Hyvän kriisiviestinnän ansiosta nopeasti noussut kohu voi myös laantua nopeasti ilman, että sen silmässä olevan yrityksen brändi kokee kovin fataaleja kolahduksia. Tai kriisiviestintä voidaan hoitaa ylimielisesti ja huolimattomasti seuraajia ja asiakkaita aliarvioiden, jolloin vahingot yrityksen brändille ja sitä kautta koko firmalle voivat olla hyvinkin tuhoisat. Niinpä, vaikka kuka tahansa voi nykyään ruveta sisällöntuottajaksi ja viestintäosaajaksi, mitataan todellinen ammattitaito vasta paineen alla, ja silloin tarvitaan ammattiviestijöitä ja hyvää viestintästrategiaa, jossa otetaan huomioon myös mahdolliset kauhuskenaariot ja muut kompuroinnit.

Millaista hyvä viestintä sitten on?

 

Hyvä viestintä lähtee ensinnäkin viestinnästä itsestään. Tärkeintä on ilman muuta saada oma asiansa ulos, mielellään vielä niin, että muutkin sen ymmärtävät. Nykyään suomen kielen yhdyssanoja, kielioppia tai pilkutussääntöjä heikosti osaava kirjoittaja dumataan heti alkuun, eikä hänen viestiään edes yritetä lukea, kun keskitytään kirjoitusvirheiden osoitteluun – tiesittekö muuten, että suomalaiset lukevat yhä vähemmän, mikä heijastuu suoraan myös kirjoitustaidon heikkenemiseen ja että parhaiden ja heikoimpien lukijoiden välinen kuilu kasvaa kasvamistaan joka vuosi? Minun mielestäni absoluuttista oikeakielisyyttä tärkeämpää on se, että uskaltaa avata suunsa ja tuottaa sisältöä: kirjoittaa, kuvata ja äänittää. Keskustelua voi herättää helpoiten keskustelemalla ensin itse, eikä virheiden ja epäonnistumisen pelon pitäisi antaa estää, jos haluaa tuottaa ja julkaista sisältöjä.

Toiseksi hyvässä viestinnässä on tärkeää oikeakielisyys, lukijan arvostaminen ja sitä kautta laadukkaan sisällön tuottaminen. Koska oman viestin perille saaminen on viestinnän päätarkoitus, on koherentti, rakenteeltaan eheä ja hyvällä yleiskielellä laadittu sisältö mediasta riippumatta paras keino sen saavuttamiseksi. Kun lukijalla ei mene ylimääräistä aikaa ja energiaa vaikeaselkoisen kielen tai hajanaisten lauserakenteiden pähkäilyyn, on tuotetun sisällön kuluttaminen paljon mielekkäämpää, jolloin haluttu viestikin välittyy selkeämmin.

Kolmanneksi hyvä viestijä ottaa huomioon kohderyhmänsä. On ihan eri asia laatia uusimpia tutkimuksia esittelevää artikkelia akateemisen tieteenalan lehteen kuin kirjoittaa lyhytikäinen julkaisu vaikkapa Twitteriin, jossa viestien elinajanodote vaihtelee muutamista sekunneista jotakuinkin pariin kolmeen päivään.

Hyvä esimerkki kohderyhmän unohtamisesta on Postin viestintäuudistus ja siitä seurannut keskustelu. Postin mukaan kyselytutkimusta asiakastyytyväisyydestä on kyllä tehty, mutta valtakuntamme päälehdessä ja sosiaalisessa mediassa virinneestä keskustelusta voidaan tietysti tehdä päinvastaisiakin päätelmiä. Toisin sanoen: odotetaanko Postilta enemmän paketin toimittamista oikeaan osoitteeseen mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti vai nurmikoiden leikkaamista ja ”yhdessä touhuamista”? Mitä yhdessä touhuaminen Postin mielestä edes on? Halutaanko asiakkaat kenties mukaan nurmikonleikkaushommiin ja paketteja kuljettamaan? Entä kuka on Postin asiakas? Paketin verkkokaupasta tilannut kuluttaja vai itse verkkokauppa?

Jokainen somekohussa rämpinyt yrittäjä ja vaikuttaja ymmärtää hyvän kriisiviestinnän arvon. Ilman erinomaisia viestintätaitoja koko kovalla vaivalla rakennettu brändi voi hajota hyvin lyhyessä ajassa, ja nälkäinen susilauma vaikuttaa raivostuneen somekansan rinnalla lutuisilta koiranpennuilta kinastelemassa pentuaitauksessa samasta purulelusta. Toisaalta asian ympärille rakennettu brändi kestää kolhut paremmin kuin pelkkä henkilöön perustuva sellainen. Kun mennään asia edellä, yrityksen takana olevat tekijät ovat paremmin suojassa henkilökohtaiselta vihalta.

Miten kehittyä paremmaksi viestijäksi?

 

Viestinnässä tärkeintä on saada oma viestinsä perille, mutta viestin vastaanottajan on helpompaa sisäistää oikeakielinen ja hyvin jäsennelty, perusteltu viesti kuin ilmaisu- ja asiavirheitä vilisevä räpellys, joka pahimmassa tapauksessa keskittyy vain sisällöntuottajan itsensä korostamiseen tuottamatta lukijalle mitään lisäarvoa. Jos epäolennaisuudet eivät vie huomiota itse asialta, viesti menee ehdottomasti paremmin perille, jolloin tärkein asia toteutuu kuin itsestään!

Ennen kuin kirjoitat, kuvaat tai äänität ja ennen kaikkea ennen kuin julkaiset, mieti, mitä annettavaa sisällölläsi on lukijalle ja miksi hänen kannattaisi käyttää aikaansa viestisi lukemiseen. Tarkista lisäksi ainakin karkeimmat yhdyssana- ja pilkkuasiat sekä lukaise teksti läpi ja mieti, onko siellä olemassa punainen lanka, jota lukijan on helppo seurata. Rakenteeltaan hajoavaa tekstiä ei kukaan muu kuin äitisi jaksa lukea alkua pidemmälle.

Älä kuitenkaan ole itsellesi liian ankara, jokainen tekee joskus virheitä ja huolimattomuuden lapsuksia putoilee itse kunkin näppäimistöltä enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Monista räikeimmistä kompuroinneista pääsee kuitenkin eroon jo sillä, että antaa tekstin levätä yön yli ja että oikolukee sen vielä kerran uusin silmin ennen julkaise-painikkeen klikkaamista.

Millainen sinun mielestäsi on hyvä tai huono viestijä? Ohittaako oikeakielisyys asian vai pystytkö näkemään lyönti- ja kielioppivirheiden läpi itse pääsanoman? Kannattaako kirjoitustaidottumien ihmisten pitää näppinsä kurissa vai uskaltaa viestiä vajavaisista taidoistaan huolimatta? Kerro kommenteissa ajatuksiasi!