Päivä kanssani: perjantai 8.2.2019

Tammikuussa julkaisemaani artikkeliin, jossa pyysin toiveaiheita teiltä, tuli monta toivetta tällaiselle päivä kanssani -postaukselle, mikä oli minulle suuri yllätys. Positiivinen yllätys, mutta yllätys yhtä kaikki. En osannut odottaa, että teitä kiinnostaa tavallinen arkeni, vaan odotin toiveiden koskevan enemmän tuotesuosituksia, kampaus- ja meikkiopastuksia tai reseptejä kuin minun jokapäiväistä elämääni. Mutta koska toiveita pyysin ja niitä myös sain, haluan niitä toteuttaa. Tässä siis tulee ensimmäinen päivä kanssani -postaus Linnanneito-blogiin.

Herään pari minuuttia ennen kellonsoittoa 7:48. Aloitan nykyään työt pääsääntöisesti kello kymmeneltä, joten on kiva, kun saa arkipäivinäkin nukkua vähän pidempään. Näiden myöhäisten aamuherätysten on tosin tarkoitus olla vain väliaikaisia, sillä normaalisti käyn treenaamassa ennen töitä. Lokakuussa sain kuitenkin pahan välilevytyrän, joka ei kuntoutuksesta huolimatta ole vieläkään parantunut siihen kuntoon, että pääsisin salille. Parempaa kohti ollaan menossa, mutta siihen asti aion nauttia täysillä vähän myöhäisemmistä aamuherätyksistä.

Aamiaiseksi syön arkisin tuorepuuroa, jonka valmistan tämän reseptin mukaan. Teen aina pariin kolmeen aamuun riittävän annoksen kerrallaan, mistä sitten kauhon aamulla valmista puuroa kippoon. Tuorepuuron kanssa juon kahvia kauramaidolla ja vitamiiniporejuomaa. Suosikkini kaurajuomista oli ensin Rainbow, sitten Oatlyn iKaffe, mutta nyt olen ihastunut Kaslinkin Aito Kaurajuoma Baristaan. Koska on perjantai, saan nauttia arjen ylellisyydestä, paperi-Hesarista. Meille tulee viikonloppuisin paperilehti, mutta arkisin luemme digilehteä. Tämä on toiminut hyvin, enkä haluaisi Hesarista enää luopua. Arkisin paperilehden lukeminen on kuitenkin hankalaa, kun on vähän kiire, ja lehteä täytyy selailla samaan aikaan kelloa tarkkaillen. Viikonloppuisin on kuitenkin enemmän aikaa, jolloin lehdenkin voi lukea rauhassa.

Tänään on kuvauspäivä, minkä vuoksi kalenterissani ei ole asiakkaita. Luottokuvaajani Timo Pyykönen on auttanut minua blogikuvien kanssa tammikuulta asti, kun itsellä on tuo kuvaaminen vielä vähän työn alla. Kunnon kalusto on tietysti hankintalistalla, mutta tarkoitukseni on muutenkin perehtyä valokuvaamiseen paremmin jossain vaiheessa ajan kanssa. Onneksi yhteistyö Timon kanssa toimii hyvin – otamme yleensä yhden tai kaksi päivää kuukaudessa, jolloin kuvaamme useamman postauksen kuvat samalla kertaa. Treffaan Timon hänen työpaikallaan Studio Hississä kello 10 jälkeen. Timon työpaikka on omani alakerrassa, mikä on kätevää, jos vaikka hiuskiinne loppuu kesken.

Tänään kuvaillaan herkän ja talvikuivan ihon hoitotuotteita, joita ostin Lumenelta tammikuulla. Olen testaillut Lumenen uutta ARKTIS-sarjaa ja testailut jatkuvat vielä jokusen viikon, mutta kyseisestä tuotelinjasta on tulossa teille tuotearvostelu tässä kevättalven aikana. Ihon uusiutumissykli on kuitenkin noin 30 päivää, joten haluan käyttää näitä ainakin sen nelisen viikkoa ennen kuin uskallan kirjoittaa omista kokemuksistani mitään luotettavampaa. Lisäksi kuvailimme vähän meikkaus- ja kampausohjeita teille, mitä niitäkin paljon toivoitte.

Kuvaukset päättyvät 14:15 aikoihin, minkä jälkeen otan hissikyydin pari kerrosta ylemmäs. Karjalainen evakkoni on evakoitumassa seuraavaksi viikoksi talvilomamatkalle etelän lämpöön, joten leikkaan hänen hiuksensa vielä kuvausten jälkeen, mistä suuntaamme Hakaniemen halliin ostamaan aineksia herkkuruokaan iltaa varten. On kiva syödä hyvin yhdessä, kun edessä on viikko erossa. Tänään oli lautasella flank stakea ja patatas bravas -henkisiä perunoita. Eivätkö muuten ole ihanan näköisiä nuo hedelmät ja vihannekset Tmi Merja Valon tiskissä? Minulle ainakin tulee mieleen keskieurooppalaiset maalaismarkkinat tuosta asettelusta ja noista väreistä.

Kun ostoskierros on tehty, käymme juomassa yhdet juomat päättyvän työviikon kunniaksi. Tällä kertaa paikaksi valikoituu Hakaniemessä sijaitseva Cafe Talo, josta onnistumme saamaan parhaan pöydän. Istahdamme pöytään vähän ennen neljää iltapäivällä juuri parahiksi pian tulevalta ryysikseltä. Tämä pöytä on alakerrassa, vähän erillään muista ja sinne päästäkseen täytyy nousta pari porrasaskelmaa. Pöydästä katselemme ikkunan läpi Hämeentien liikennettä ja Hakaniemen hallia. Nappaan kuvan hallin eteen pysähtyneestä suomalaisen Transtechin Kajaanissa valmistamasta Artic-raitiovaunusta, joita on otettu Helsingissä käyttöön vuodesta 2013 alkaen.

Kotona olemme vähän ennen kuutta iltapäivällä. Ilahdun eteisen lattialla minua odottavasta Tsilarista. Kuulun Stadin Slangi RY:hyn. Slangi on minusta hieno kieli ja kulttuuri, jonka säilyttämistä ja kehittämistä on kunnia olla tukemassa. Stadin Slangi RY:n jäsenmaksu on 33€ vuodessa, millä saa Tsilarin kotiin kannettuna kuusi kertaa vuodessa, säännöllistä jäsenpostia sähköisesti, etuja monilta helsinkiläisiltä yrityksiltä, ja mikä tärkeintä: pääsee osaksi tiivistä ja monipuolista helsinkiläistä yhteisöä, joka järjestää jäsenilleen ohjelmaa ympäri vuoden. Monille Slangikuoro on varmaankin tuttu, ja esimerkiksi museoihin järjestetään ajoittain opastuksia Stadin slangiksi. Jos siis kielen ja kulttuurin säilyttäminen kiinnostaa, pääset mukaan toimintaan tästä linkistä löytyvällä hakemuksella. Yhdistykseen haetaan nyt kovasti uusia jäseniä, joten jos päätät liittyä, merkitse minut suosittelijaksi, sillä suosittelijoista kerätään myös dataa.

Loppuilta meni ruokaa laittaessa, Tsilaria lukiessa ja punaviinilasillista nauttiessa. Valot sammuivat kello 22:30 aikoihin, sillä Karjalan evakolla, samoin kuin minullakin oli aikainen aamuherätys – hänellä lennolle, minulla junalle.

Sellainen oli perjantai 8.2.2019. Nukuin todella huonosti, sillä jännitin varmaan alitajuisesti, herääkö evakko lennolle. Minulla oli kello soimassa 6:00, mutta koska nukuin huonosti, nousin sitten jo aamuviiden jälkeen. Lauantaina hyppäsin junaan ja suuntasin Hämeenlinnaan viettämään ihanaa viikonloppua äitini kanssa.

Mitä pidit tällaisesta sisällöstä? Kerro palautetta kommenteissa.