Kun kerroin ihmisille, että minä ja Karjalan Evakko menimme naimisiin siviiliseremoniassa virka-ajan ulkopuolella lauantaina 29.2.2020, jokainen kysyi, kävimmekö maistraatissa, nykyiseltä nimeltään Digi- ja väestotietovirastossa (DVV). Ihmisten perusoletus, kun puhutaan siviilivihkimisestä, on, että se tehdään DVV:ssä, vaikka mainitsisi erikseen, että vihkiminen tapahtui virka-ajan ulkopuolella. DVV on, no, valtion virasto, joka noudattaa yleistä virka-aikaa, eikä lauantai kuulu virka-ajan piiriin. Koska avioliittoon mennään kirkollisen vihkimisen sijaan yhä enemmän siviiliseremoniassa, ja asiasta tuntuu ihmisillä olevan verrattain vähän ja yksipuolista tietoa, ajattelin kertoa, miten eri tavoin uskonnottoman avioliittoon vihkimisen voi esimerkiksi järjestää. Tai ainakin miten me järjestimme omamme.
Heti, kun menimme Evakon kanssa kihloihin ja aloimme suunnitella avioitumista, minulle oli täysin selvää, että haluan siviilivihkimisen. Vaikka kuulun nykyään evankelisluterilaiseen kirkkoon, ei uskonnollisin menoin avioituminen ollut minulle minkään tason vaihtoehto, ei ole itse asiassa koskaan ollut. Olin melko vanha, jo lähemmäs parikymppinen, kun tajusin, että naimisiin voi mennä myös kirkossa, niin pitkät perinteet siviilivihkimisellä on omassa lähipiirissäni. Jopa isovanhempani avioituivat maistraatissa 1950-luvulla. En halunnut katkaista sukupolvien ketjua, ja muutenkin pidän siviilikaavasta enemmän kuin kirkollisista menoista. Pidän koruttomuudesta, nopeudesta ja toteavasta klangista: siviilikaavassa todetaan, kun taas kirkollisessa – ainakin ev.lut. – julistetaan aviopuolisoiksi.
Siviilivihkiminen virka-aikana
Yleisin tapa avioitua siviilisti on varmasti edelleen kipaiseminen DVV:ssä, entisessä maistraatissa henkikirjoittajan pakeilla virka-aikana, jolloin avioliittoon vihkimisestä itsestään ei tule parille mitään kuluja. Mahdolliset kulut tulevat esimerkiksi avioehdon laatimisesta (siitä maksetaan tietysti lakimiehelle), tai sukunimen muuttamisesta (jos sukunimeksi otetaan jokin muu kuin jommankumman aviopuolison viimeksi naimattomana ollessaan käyttämä sukunimi). Vihkimiseen varataan käsittääkseni yleensä se noin kymmenisen minuuttia aikaa, ja koska kyseessä on sangen nopea toimitus, voi tuon ajan puitteissa tilaisuudesta tehdä oman näköisensä esimerkiksi pitämällä pienet puheet, järjestämällä musiikkiesityksen tai pyytämällä vihkijää sanomaan jotain lakonisen virallisen kaavan lisäksi. Tilaisuuteen voi niin ikään pyytää välttämättömien henkilöiden – vihittävät, vihkijä ja kaksi todistajaa – lisäksi muitakin vieraita sen puitteissa kuin vihkimishuoneeseen tai vihkijän toimistoon mahtuu. Asukin on Puolustusvoimain termein ”vapaa, mutta pakollinen”, eli kaikki käy kunnon hääpuvusta perus toimistotyyliin tai vaikka verkkareihin.
Facebookin eri hääryhmissä on aika paljon keskustelua siviilivihkimisestä DVV:n tiloissa, siitä, mitä siellä saa ja ei saa tehdä, ketä saa kutsua ja mitä virallinen osuus pitää sisällään ja kuinka vapaasti hommaan voi lisätä omia elementtejä. Virallisesta osuudesta ei siis voi poistaa mitään, mutta sen lisäksi ohjelmaa voi personoida aika vapaasti. Todistajaksi kelpaa 15 vuotta täyttänyt henkilö, jonka ei ole pakko olla kihlaparin tuttu, vaan todistajat saa tarvittaessa viraston puolesta, kunhan siitä ilmoittaa etukäteen. Teoriassahan omaa avioitumistaan voi halutessaan pyytää todistamaan kenet hyvänsä riittävän vanhan vastaantulijan.
Ja virka-ajan ulkopuolella
Jos haluaa aloittaa avioliittonsa jossakin muualla kuin valtion virastossa, voi siviilivihkimisen järjestää oikeastaan missä päin Suomea tahansa, kunhan vain löytää jonkun, jolla on vihkimisoikeus ja joka on valmis poistumaan virkapaikastaan ja suorittamaan vihkimisen virka-ajan ulkopuolella. Minä ja Karjalan Evakko lähestyimme asiamme kanssa suoraan Helsingin käräjäoikeutta, sillä olin kuullut ja lukenut eri lähteistä, ettei Digi- ja väestötietoviraston henkilökunta ole kauhean innokasta suorittamaan avioliittoon vihkimisiä muualla kuin virastossa virka-aikaan. Nykyään saattaa olla, että DVV:ssä on siviilivihkimisten lisääntymisen vuoksi erityiset päivät, jolloin avioliittoon vihkimisiä järjestetään, mutta siitä en osaa sanoa sen enempää, sillä en tosiaan ollut heihin meidän asiamme kanssa missään yhteydessä.
Käräjäoikeudesta minulla ei tämän postauksen aiheen suhteen ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Sain erittäin hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, samoin kommunikointi vihkijän kanssa – meidät vihki oikeusnotaari – oli erittäin sujuvaa, luontevaa ja helppoa. Soitin alun perin käräjäoikeuteen jo vajaa vuosi ennen karkauspäivää kysyäkseni, koska virka-ajan ulkopuolella suoritettava siviilivihkimistä voisi alkaa tarkemmin kysellä ja sain ohjeen palata asiaan kolme neljä kuukautta ennen vihkimisajankohtaa. Virkailija, jonka kanssa puhuin, sanoi minulle, että voimme olla turvallisin mielin lauantaihäidemme kanssa, sillä heillä on Helsingin oikeustalolla nelisenkymmentä vihkijää, joista varmasti liikenee meillekin yksi.
Marraskuussa palasin sitten asiaan, soitin ensin Helsingin käräjäoikeuden verkkosivuilta löytyvään puhelinnumeroon esittäen asian virka-ajan ulkopuolella tapahtuvan vihkimisen järjestämiseksi. Voitteko kuvitella, että Helsingin käräjäoikeudessa on yhteyshenkilö erikseen oikeustalolla tapahtuvien vihkimisten varaamiseen ja virka-ajan ulkopuolella tapahtuvien vihkimisten varaamiseen? En minäkään, mutta niin asia nyt kuitenkin on. Niinpä minutkin sitten yhdistettiin edelleen sellaiselle virkailijalle, joka osasi minua auttaa. Sain langanpäähän uuden tyypin, jolle esitin asiani ja joka minun ja hääpäivämme tiedot ylös otettuaan lupasi lähettää eteenpäin vihkimistiedustelun, johon saisin vastauksen sähköpostiosoitteeseeni seitsemän arkipäivän kuluessa. Näin toimittiin, mutta kun reilu viikko oli kulunut, enkä edelleenkään ollut saanut sähköpostia rosiksesta, soitin sinne uudestaan. Sain kuulla kyseessä olleen inhimillisen erehdyksen ja meille löytyneen jo vihkijän, mutta hänen lähettämänsä sähköpostin jostain syystä jääneen matkalle. Sain vihkijän yhteystiedot puhelimessa ja soitin hänelle sydän jännityksestä pamppaillen ja kämmenet hiestä märkänä lähes varmana siitä, ettei hänen lupauksensa saapua haluamaamme paikkaan toivomanamme ajankohtana olisikaan enää voimassa. Huoleni oli onneksi turha.
Kun meidät ja vihkijä oli linkitetty, hoidettiin kaikki kommunikaatio hänen kanssaan, eikä käräjäoikeutta enää tarvinnut vaivata. Me vaihdoimme tarvittavat tiedot sähköpostien välityksellä ja kuten sanoin, meidän vihkineen oikeusnotaarin kanssa viestintä oli erittäin sujuvaa, luontevaa ja helppoa. Hän vastasi viesteihin nopeasti ja oli selvästi innoissaan tulossa mukaan meidän tärkeään päiväämme. Saimme päättää, haluammeko teitittelevän vai sinuttelevan vihkikaavan, tuleeko hän vihkimään meidät virallisessa vihkikaavussa vai omissa vaatteissaan ja tapahtuuko seremoniassa sormusten vaihto. Hän tarjoutui jopa sanomaan muutaman sanan elämästämme ja meistä niin halutessamme, mutta sitä varten olisi pitänyt mennä tapaamaan häntä oikeustalolle, emmekä valitettavasti saaneet aikatauluja sopimaan. Menimme sitten ihan peruskaavalla, sinutellen ja ilman kaapua. Halusimme seremoniasta mahdollisimman rennon ja intiimin tapahtuman, mutta meidät vihkinyt oikeusnotaari teki siitä omalla olemuksellaan lisäksi todella lämpimän ja ihanan hetken.
Mitä siviilivihkimisessä tapahtuu
Olimme sopineet notaarin kanssa, että me, hän ja todistajat saapuisimme paikalle noin parikymmentä minuuttia ennen itse tilaisuuden alkamista ja muiden vieraiden saapumista. Tuon ajan puitteissa oli tarkoitus katsoa henkilöllisyystodistukset meiltä kaikilta (suomalainen ja EU-ajokortti käy), ottaa todistajilta allekirjoitukset vihkimislomakkeeseen, jonka olimme täyttäneet jo aiemmin viikolla ja palauttaneet oikeustalolle ja käydä läpi se, mitä seremoniassa tapahtuu. Minä ja Evakko olimme raapustaneet nimmarimme aikanaan jo esteettömyystodistukseen, joten meidän ei tarvinnut tässä vaiheessa enää allekirjoittaa mitään. Notaari valmisteli meitä tulevaan kertomalla vihkikaavan olevan 1930-luvulla voimaan tulleen avioliittolain ajalta ja kuulostavan siksi ehkä vähän vanhanaikaiselta, mutta meidän ei kannattaisi säikähtää, vaan ajatella esimerkiksi perhettä käsittelevästä kohdasta, että perheitä on monenlaisia, myös pelkästään aikuisten muodostamia ja se on ihan ok.
Kun kaikki olivat paikalla, pääsimme aloittamaan, itse asiassa kymmenisen minuuttia etuajassa. Me emme olleet kertoneet kuin vain muutamille ihmisille menevämme naimisiin jo ennen kesällä juhlittavia hääbileitämme, mutta halusimme kuitenkin paikalle todistajien lisäksi joitakin ystäviämme. Minua oli etukäteen varoitettu, että siviilivihkiminen on todella, siis todella nopea toimitus, joten tilaisuutta kannattaisi seurata herkeämättä, tai muuten se olisi ohi ennen kuin huomaisinkaan.
Minulle ja Evakolle kaava ei selkeästi kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea. Nimittäin kun kysymykset oli kysytty ja meidät todettu aviopuolisoiksi, ehdin jo nostaa shampanjalasini ilmaan ja hihkaista ”JEE!”. Ystäväni huudattaessa kolminkertaisesti eläköötä, huomasimme äkkiä notaarimme hymyilevän meille hieman huvittuneen näköisenä. Aviomieheni katsoi häntä ja kysyi: ”Jatkuuks tää vielä?”, mihin notaari nyökkäsi vastaukseksi ja lausui vielä viimeiset, kenties ne kaikista tärkeimmät sanat, joiden mukaan meidät oli nyt vihitty avioliittoon ja puolisoina olemme keskenämme yhdenvertaiset. Lisäksi hän kehotti meitä osoittamaan avioliitossa toisillemme rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimimaan yhdessä perheen hyväksi. Nyt saimme nostaa onnittelumaljan ja huutaa eläköön-huudon ihan luvan kanssa, minkä tietysti teimmekin moneen kertaan, ja niin pienimuotoinen cocktailhetkemme sai alkaa.
Mitä maksaa ja mitä tulee ottaa huomioon
Papin saa kirkkoon kuuluva aikataulujen puitteissa paikalle maksutta, mutta siviilivihkiminen virka-ajan ulkopuolella maksaa tällä hetkellä 250 euroa, minkä päälle tulee kuitattavaksi vielä kilometrikorvaukset vihkijän kotipaikalta vihkipaikkaan. Meidät vihittiin Helsingin keskustassa, joten voi olla, että kilometrikorvauksia ei meidän maksettavaksemme kerry, mitä emme kuitenkaan vielä tiedä, sillä laskua toimituksesta ei tähän päivään mennessä ole tullut.
Avioliiton esteiden tutkinta on suoritettava ennen kuin kihlapari voidaan vihkiä avioliittoon. Kihlapari on virallinen avioliittolaissa käytetty termi, jonka mukaan jokainen pari on kihloissa ainakin avioliiton esteiden tutkinnan ja avioliittoon vihkimisen välisen ajan, vaikka he eivät olisi termeistä keskenään mitään sopineet. Avioliiton esteiden tutkinta kestää vähintään seitsemän arkipäivää ja esteettömyystodistus on voimassa neljä kuukautta sen antopäivästä. Esteettömyystodistuksessa, mikäli sellainen kihlaparille voidaan kirjoittaa, todetaan, ettei heidän avioliitolleen ole lain mukaista estettä. Mahdollisia lain mukaisia esteitä ovat esimerkiksi alle 18 vuoden ikä, lähisukulaisuus (uskomatonta kyllä, serkkuja ei meillä Suomessa lasketa lähisukulaisiksi) ja voimassa oleva avioliitto. Avioliiton esteiden tutkinta ei maksa mitään ja sen voi tehdä verkossa vahvaa tunnistautumista käyttäen. Mikäli jompikumpi avioliittoon vihittävistä on muun maan kuin Suomen kansalainen, on esteiden tutkintaan hyvä varata aikaa useampi viikko. Esteettömyystodistus tulee toimittaa vihkijälle ennen vihkimistä.
Postauksen kuvat: Timo Pyykönen
Tässä oli toivottavasti aika kattava tietopaketti siviilivihkimisen järjestämisestä virka-ajan ulkopuolella. Jos vielä heräsi lisäkysymyksiä, niin kommenttilaatikko on avoin, vastaan jos vain suinkin osaan.
Keskustele!