Marraskuulta joulukuun loppuun yhä lisääntyvä juhliminen, tissuttelu ja herkuttelu, joka huipentuu uudenvuoden juhliin sipseineen, karkkeineen ja kuohuviineineen, saa monissa meissä aikaan halun keventää sekä syömisessä että juomisessa tammikuun alusta alkaen. Yksi lupautuu viettämään tipattoman tammikuun, toinen sokerittoman, kolmas päättää aloittaa timmikuun, toisin sanoen kiristellä niin ruokavalion, alkoholin kuin urheilunkin suhteen. Helsingin Sanomissa on joka vuosi niin edellisen vuoden lopussa kuin uuden alussakin ollut paljon sisältöä uuden vuoden lupauksista ja elämäntapamuutoksesta – siitä, miksi ne eivät tahdo onnistua ja neuvoja siihen, kuinka lupauksen antanut voisi sen tällä kertaa pitää. Niin myös tänä vuonna, kun uudenvuodenpäivän lehdessä haastateltu valmentaja Mikko Paavola kertoi omat neuvonsa pysyvään elämäntapamuutokseen. Niin ikään HS:n samassa jutussa haastattelema Elixian maajohtaja Jussi Raita kertoo ihmisten kuntosali-innostuksen muuttuneen siten, että ennen kävijämäärissä näkyi vuositasolla kaksi piikkiä, syksyllä ja tammikuussa, mutta nykyään ainoastaan tammikuussa. Raidan mukaan tammikuuta lukuun ottamatta ”kuntoilu jakautuu [nykyään] tasaisemmin koko vuodelle”.
Kahden aikuisen perheessämme on niin, että jos minä haluan vaikkapa tehdä jonkun elämäntapamuutoksen tai suursiivouksen asuntoomme, saan lähestulkoon poikkeuksetta ryhtyä tuumasta toimeen yksin – avopuolisoni toki tukee minua edesottamuksissani ja ilahtuu aina suuresti siivotusta kodista, mutta jos häntä ei huvita tehdä jotain minun kanssani, ei hän sitä myöskään tee. Sitten taas, kun hän päättää jotain – kuten viime viikolla ilmanvaihtokanavien suodattimien puhdistustoimiin ryhtyminen tai uudenvuodenlupaus, timmikuu – tartumme näihin haasteisiin yhdessä ja suoritamme tarvittavat toimenpiteet. ”Koska yhdessä tehdään”, on vastaus keskimäärin joka kerta, kun tiedustelen, miksi minun pitää osallistua hänen projekteihinsa. Paha siihen on mitään vastaan sanoa, ja yleensä olenkin mukana oikein mielelläni.
Koska minä en voi kivuliaan välilevytyrän vuoksi tällä hetkellä treenata, olen mukana yhteisessä timmikuussamme ruokailun ja alkoholittomuuden suhteen. En normaalistikaan juo mitenkään hirveästi, mutta kyllä tuo marraskuulta joulukuun loppuun kestävä juhlakausi lisää alkoholinkulutusta, jos ei nyt itsestään, niin ainakin huomaamatta. Niinpä vähintään tammikuu niin sanotusti kuivin suin on ollut tapanani jo muutamana vuonna ennen tätä, eikä se ole toistaiseksi aiheuttanut minulle vaikeuksia, vaikka saakin ajattelemaan omia alkoholinkäyttötapoja vähän normaalia arkea syvällisemmin.
Meidän timmikuuhumme kuuluu tänä vuonna ruokailun suunnittelemisen opettelu, missä olemme kyllä jossain määrin skarpanneet jo viime vuoden keväällä. Aina emme onnistu tavoitteessamme käydä ruokakaupassa kerran viikossa, mutta se on yhteinen pyrkimyksemme jo ihan rahanmenoakin ajatellen. Kaupassa käyminen ostoslistan kanssa ja koko viikon ruokailujen suunnittelu hyvissä ajoin säästää todella paljon rahaa verrattuna siihen, että kävisi lähi-Alepassa joka ilta töiden jälkeen, ja aina kuluu 20-30 €. Suunnitelmallisuuden lisäksi pyrimme syömään mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä, niin sanottua ”oikeaa ruokaa”, enemmän kasviksia ja vähemmän nopeita hiilihydraatteja. Ainakin minun heikkouteni on ehdottomasti joka-aamuinen leivän mupeltaminen, mitä haluaisin vähentää, niin hyvältä kuin maistuukin. Olen nimittäin huomannut, että voileipä ei pidä nälkää poissa kauhean kauaa.
Mitä aamiaiseksi leivän tilalle?
Tässä kuvassa ei ole oksennusta, vaan hiukan kyseenalaisesta ulkomuodostaan huolimatta erittäin herkullista tuorepuuroa.
Minä en ole mikään hyvä aamuihminen. Ennen kuin tapasin nykyisen avopuolisoni, nukuin aina niin pitkään kuin suinkin, jätin aamiaisen välistä ja söin ensimmäisen kerran vasta melko myöhäisen lounaan. Myöhäisellä lounaalla tarkoitan kello 14:00-15:00 välille ajoittuvaa ruokatuntia. Tämä ei ollut minulle mikään ongelma, ja voin edelleen olla pitkiäkin aikoja syömättä kärsimättä näläntunteesta tai alhaisesta verensokerista. Luulen, että työni parturi-kampaajana vaikuttaa tähän jonkin verran, sillä asiakaspalveluammatissa säännöllisistä ruokailuista kiinni pitäminen ei todellakaan ole kauhean helppoa. Karjalaisen evakkoni tavattuani ja yhteen muutettuamme olen kuitenkin oppinut häneltä tavan nauttia aamiaista, en niinkään syömisen itsensä vuoksi kuin siksi, että herätessäni vähän aiemmin saan rauhallisemman aamun kuin ennen. Rauhallisesta aamusta on paljon mukavampi lähteä tarttumaan päivän haasteisiin kuin jo silmien avaamisesta alkaneen kiireen keskeltä.
Aamiaisen nauttimiseen totuttuani en enää osaisi olla ilman.
Kaurapuuro on varmaan tyypillisin aamiaisruoka ainakin lapsiperheissä ja luultavasti monissa muissakin perheissä, muttei minun kokemukseni perusteella riitä pitämään nälkää poissa kovin montaa tuntia. Tämän vuoksi kaurapuuroon kannattaa lisätä jotakin proteiinia, kuten raejuustoa tai rahkaa vatsaa täyttämään. Kuulemani mukaan joku lisää kaurapuuron sekaan jopa raa’an kananmunan. Koska en todella ole aamuvirkku, en jaksa herätä aikaisemmin ihan vain puuronkeiton vuoksi, eikä mikropuurokaan oikein iske, olen nyt – vähän jälkijunassa, myönnetään – innostunut tuorepuuroista. Tuorepuurossa parasta on sen muunneltavuus ja se, että aamiaisen voi valmistella edellisenä iltana jääkaappiin tekeytymään, jolloin keittämiseen ei kulu arvokkaita aamuminuutteja. Oman valinnan mukaan tuorepuuron voi syödä joko aamulla kotona tai sitten pakata mukaan ja nauttia vasta työpaikalla.
Kun aloin etsiskellä hyviä tuorepuuroreseptejä, huomasin, että oli hyvin vaikeaa löytää sellaista karvalakkiversiota, joka olisi niin riisuttu ja yksinkertainen, että sitä olisi helppoa muunnella makumieltymysten ja tarpeen mukaan. Kaikissa löytämissäni tuorepuuro-ohjeissa oli aika paljon erikoisuuksia tai muuta kikkailua, jota en itse vielä siinä vaiheessa kaivannut. Lisäksi todella monissa tuorepuuro-ohjeissa on banaania, ja koska minä en pidä banaanin mausta muussa kuin banaanissa, enkä edes itsestään banaanista kovinkaan paljoa, päädyin kehittelemään perusrungon, joka miellyttää minua rakenteensa ja koostumuksensa puolesta ja menee kurkustani alas tarvittaessa jopa ihan sellaisenaan ilman sen kummempaa maustamista.
Tämä tuorepuuro-ohje ei gluteenittomuudestaan huolimatta automaattisesti sovi keliaakikoille, sillä vaikka kaura onkin luontaisesti gluteenitonta, käsitellään sitä monesti tuotantolinjoilla, joilla käsitellään myös gluteenia sisältäviä tuotteita, joten jos sinulla on keliakia, tarkista kaurahiutalepaketista, että siinä on maininta gluteenittomuudesta!
Ohjeessa olevat kaura- ja mantelituotteet voit halutessasi korvata maitotuotteilla, jolloin puurosi ei luonnollisesti ole enää vegaanista.
Timmikuun tuorepuuroa varten tarvitset:
Tuorepuuron pohja:
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chia-siemeniä
1 dl kaurajogurttia (esim. Planti)
1 dl mantelimaitoa (makeuttamaton, esim. Alpro)
1 tl MCT-öljyä
Pieni kourallinen pähkinöitä valintasi mukaan (esim. cashew)
1 rkl hampunsiemeniä (esim. Go Green)
Maustamiseen:
1 rkl maapähkinävoita (makeuttamaton, esim. Amona)
2-4 kuivattua taatelia
½ – 1 omena (makusi mukaan, minulla tässä Red Delicious -lajikkeen punainen herkku)
½ tl ceyloninkanelia (esim. Foodin)
Tee näin:
- Mittaa kulhoon kaurahiutaleet, chia-siemenet, MCT-öljy ja jogurtti, sekoita. Chia-siemenet sekoittuvat paremmin nesteeseen, kun ne on ensin sekoitettu jogurttiin.
- Lisää joukkoon mantelimaito ja maapähkinävoi, sekoita lisää.
- Leikkaa taatelit pienemmiksi ja lisää ne, pähkinät, kaneli ja hampunsiemenet puuron joukkoon ja sekoita taas.
- Kuori ja raasta omena, sekoita se mukaan.
- Jos puuro tuntuu liian jäykältä, lorauta mukaan vähän mantelimaitoa tai vettä, jos taas liian löysältä, anna sen olla, sillä chia-siemenet ja kaurahiutaleet turpoavat yön aikana jämäköittäen puuron aamuksi.
- Laita lautanen kulhon päälle kanneksi ja puuro jääkaapiin yöksi tekeytymään.
- Ota aamulla valmis puuro jääkaapista ja nauti vaikkapa kahvin tai teen kanssa joko kotona tai työpaikalla.
Vinkki: jos aiot ottaa puuron mukaan töihin, kannattaa se tehdä uudelleensuljettavaan eväsrasiaan, jolloin sitä ei tarvitse siirtää sekoitusastiasta kuljetuksen vuoksi.
Teitkö sinä lupauksia uudelle vuodelle? Oletko kokeillut timmikuuta tai tipatonta tammikuuta aikaisemmin? Kommentoi alle!
Keskustele!